Norja autosta käsin

Toisin sanoen, So Pretty I Could Cry.

Vielä kerran

En voi lakata hehkuttamasta Leona Lewisia ja Echo albumia. My Hands on aivan upea, samoin Can't Breathe, Outta My Head ja Don't Let Me Down. Albumi soi sekä Spotifyn että mp3:en kautta. Iiiihanaa!

Kamerakännykän antia

Kuvia katsellessa törmäsin muutamaan vanhalla kännykälläni otettuun kuvaan, jotka ovat yllättävän hyvälaatuisia. Eräissä tapauksissa pieni rakeisuus vaan tekee kuvasta herkän (kuvat neljä ja viisi).

Old school

Oi niitä aikoja kun radion vieressä piti istua koko päivä kunnes ne KissFM:llä sitten lopulta soittivat LeAnn Rimesin Can't Fight the Moonlight ja biisin sai nauhalle. C-kasetille mahtui hurjat 14 kappaletta, eli seitsemän molemmille puolille. Nauhoittaminen oli prosessi sinänsä ja siinä täytyi olla todella nopeat refleksit. Useimmiten nauhalle kuitenkin eksyi juontajan höpötyksiä, jotka katkaistiin aina liian myöhässä. Kasetista jäi aina sellainen minuutin pätkä nauhoittamatta ja siinä pätkässä paljastuikin kasetin edellinen anti, joka yleensä oli joko Kaija Koota tai Janne Hurmetta siltä ajalta kun itse kuunteli samaa musiikkia kuin vanhempansa. Jänskintä oli nauhoittaa omaa ääntään. Laulaa piti myös (Arja Korisevan "Et saa mua unohtaa"). Kasettikotelon tausta oli täynnä väärin kirjoitettuja englannin kielisiä laulunnimiä (Angeleyes --> Angeleys; Under attack --> Under attac).

Oma walkman oli parasta ikinä! Mieti, voit kuunnella omaa musiikkia autossa, lenkillä... Niin, missä tahansa! Kunhan vaan patterit eivät loppuneet. Oikean kappaleen kohdalle piti kelata ja napit naksahtelivat kivasti. Mukana olivat tietysti ne samaiset kasetit, jotka olivat täyttyneet musiikista, jota radio oli tarjonnut.

Mixtapen väsääminen herätti ilmeisesti minussa nostalgisia tunteita ja ajatuksia siitä, miten helppoa musiikin hankkiminen nykyään on. Sitä tietää olevansa vanha kun alkaa muistella vanhoja hyviä (kiireettömiä) aikoja kun viimeisintä Spice Girls albumia ei noin vain voinutkaan kuunnella Spotifystä. Niin, eikä mukana kulkenut mp3-soitin johon mahtui koko tietokoneen soittolista. Niin minkä tietokoneen? Meille tietsikka taisi tulla kun olin ~10 v.

Ajoittainen nostalgisuus on hyvästä, mutta kiitän siltikin ihanaa Spotifytä, sillä voin vaivatta kuunnella Leona Lewisin uusinta uudelleen ja uudelleen. Otin sen myös seurakseni aamuiselle lenkille ja myöhemmin pyöräreissulle. Se saa Tornio-Oulu-Tornio-matkan kulumaan rattoisasti. Kiitos myös Yle Areenasta ja You Tubesta. Kaikki nämä asiat tuntuvat nykyään niin itsestäänselvyydeltä, että tuntuu hassulta ajatella, että vielä kymmenisen vuotta sitten omistin kasan c-kasetteja täynnä radiosta nauhoitetttuja pop-biisejä. Eilinen paluuni menneisyyteen oli mukavaa. Taidan tehdä samanlaisen retken taas huomenna.

P.S. Soittolistalla tällä hetkellä:
Leona Lewis - Echo; Spirit
Disco Ensemble - First Aid Kit
Jenni Vartiainen - Seili; Ihmisten edessä

A walk in the park

Olin jo ehtinyt unohtaa miten ihanan rentouttavaa valokuvaaminen on. Yhdistetään se lenkkeilyyn, niin saadaan vielä liikuntakin mukaan.






P.S. Yhyy, Israelia kohdeltiin epäreilusti viisuissa. Mutta kyllä se Saksa voittonsa ansaitsi. Oikeasti.