Old school

Oi niitä aikoja kun radion vieressä piti istua koko päivä kunnes ne KissFM:llä sitten lopulta soittivat LeAnn Rimesin Can't Fight the Moonlight ja biisin sai nauhalle. C-kasetille mahtui hurjat 14 kappaletta, eli seitsemän molemmille puolille. Nauhoittaminen oli prosessi sinänsä ja siinä täytyi olla todella nopeat refleksit. Useimmiten nauhalle kuitenkin eksyi juontajan höpötyksiä, jotka katkaistiin aina liian myöhässä. Kasetista jäi aina sellainen minuutin pätkä nauhoittamatta ja siinä pätkässä paljastuikin kasetin edellinen anti, joka yleensä oli joko Kaija Koota tai Janne Hurmetta siltä ajalta kun itse kuunteli samaa musiikkia kuin vanhempansa. Jänskintä oli nauhoittaa omaa ääntään. Laulaa piti myös (Arja Korisevan "Et saa mua unohtaa"). Kasettikotelon tausta oli täynnä väärin kirjoitettuja englannin kielisiä laulunnimiä (Angeleyes --> Angeleys; Under attack --> Under attac).

Oma walkman oli parasta ikinä! Mieti, voit kuunnella omaa musiikkia autossa, lenkillä... Niin, missä tahansa! Kunhan vaan patterit eivät loppuneet. Oikean kappaleen kohdalle piti kelata ja napit naksahtelivat kivasti. Mukana olivat tietysti ne samaiset kasetit, jotka olivat täyttyneet musiikista, jota radio oli tarjonnut.

Mixtapen väsääminen herätti ilmeisesti minussa nostalgisia tunteita ja ajatuksia siitä, miten helppoa musiikin hankkiminen nykyään on. Sitä tietää olevansa vanha kun alkaa muistella vanhoja hyviä (kiireettömiä) aikoja kun viimeisintä Spice Girls albumia ei noin vain voinutkaan kuunnella Spotifystä. Niin, eikä mukana kulkenut mp3-soitin johon mahtui koko tietokoneen soittolista. Niin minkä tietokoneen? Meille tietsikka taisi tulla kun olin ~10 v.

Ajoittainen nostalgisuus on hyvästä, mutta kiitän siltikin ihanaa Spotifytä, sillä voin vaivatta kuunnella Leona Lewisin uusinta uudelleen ja uudelleen. Otin sen myös seurakseni aamuiselle lenkille ja myöhemmin pyöräreissulle. Se saa Tornio-Oulu-Tornio-matkan kulumaan rattoisasti. Kiitos myös Yle Areenasta ja You Tubesta. Kaikki nämä asiat tuntuvat nykyään niin itsestäänselvyydeltä, että tuntuu hassulta ajatella, että vielä kymmenisen vuotta sitten omistin kasan c-kasetteja täynnä radiosta nauhoitetttuja pop-biisejä. Eilinen paluuni menneisyyteen oli mukavaa. Taidan tehdä samanlaisen retken taas huomenna.

P.S. Soittolistalla tällä hetkellä:
Leona Lewis - Echo; Spirit
Disco Ensemble - First Aid Kit
Jenni Vartiainen - Seili; Ihmisten edessä

Flunssaista raukkaa piristävät asiat

- kaakao
- King of Queens
- blogit
- Amy Macdonald
- Läkerol
- vaniljdrömmar
- Spotify
- auringonpaiste
- vaateunelmat
- perjantai
- langaton verkkoyhteys (ah, näitä elämän pieniä iloja)
- lakatut kynnet
- meikkiunelmat
- viltti
- Lady Gaga (Alejandro <3)

S.O.S.

...pyörän kuljettaminen hississä kutoseen ei onnistu ainakaan minulta.
...koearvosanoja katsoessa voi pohtia, että kenessä se vika onkaan.
...huomenna on jo keskiviikko.
...bussilakon takia minun pitää herätä ärsyttävän aikaisin ja pyöräillä kaupunkiin; äääää...
...lumentulo ei lakkaa, mikä (yllättävää kyllä) rasittaa minua suunnattomasti.
...rehellisyys maan perii, joten en taida pitää 2700 kruunuani.
...en ikinä valmistu aikataulussa (never say never).

Mutta kaikesta huolimatta...
...maanantai = täydellinen (Salkkarit, Huippumalli haussa, Täydelliset naiset ja True Blood)

Joten...
..."Just smile and wave"

P.S. Piste piste piste
P.P.S.Svenskt

10.02.01

Salmelan bussikuski sai minut hymyilemään. Vaikka olikin sunnuntai.

"Hyvät matkustajat, jos nyt katsotte oikealle, näette harvinaisen valoilmiön, heh heh. Aika korkealla tuo aurinko on, joten kyllä se talvi tästä kohta helpottaa."

P.S. Ihanaa kun on maanantai!

Random

Kuka se taas välttelee opiskelua?

1. Opetusharjoittelussa olen tajunnut, että koostumuksestani ainakin 5% on auktoriteettia. Se on hieno asia huomata.

2. Venlan siirtyminen YleX Aamusta X-ryhmään on sekoittanut päivärytmini. Miten se Venla voi olla äänessä seiskalta illalla? Vai onko kello sittenkin seitsemän aamulla?

3. Lost on taas maailman paras sarja. Koukuttava ja ihana.


4. On täysi mahdottomuus löytää Islannista kertovia ruotsin kielisiä lauluja. Sama kuin etsisi sitä kuuluisaa neulaa heinäsuovasta.

5. Minua haluttaisi järjestellä haalarimerkkini uudestaan, mutta en jaksa alkaa ratkomaan kovalla vaivalla tekemiäni pistoksia.

6. Kalenterini on muuttunut yhä suuremmassa määrin ulkoiseksi muistikseni. Samalla on hienoa vetää aina ruksi suoritetun asian yli.

7. Vihaan sunnuntaita, mutta rakastan maanantaita. Missä meni vikaan?

8. Elokuvalla "Tideland" täytyy olla jokin syvempi merkitys. Jossei muuten, niin sitten se sosiaalistaminen (?).

9. "Sinkkuelämää" ei ole yhtä hyvä kirjana.

10. Työnhaku on ihan liian rankkaa puuhaa. Mutta lopussa kiitos seisoo, eikö niin?

11. Toivoisin, että lumi jo sulaisi ja voisin huoletta pitää kenkiä, joissa ei ole lainkaan pitoa. Olen kyllästynyt sipsuttamaan eteenpäin lumessa.

12. Ihana novellini, joka on edennyt jo ties monennelleko sivulle, on auttamattomasti jumissa porukoitten vanhassa tietokoneessa. Ei kai se muu auta kuin kirjoittaa koko juttu uudestaan.

13. Tajusin tänään, että tammikuuta on enää viisi päivää jäljellä.

14. Koulukuvaus palasi liiankin elävänä mieleen tänään.

15. Frendit on ainoa sarja, joka on koskaan saanut minut nauramaan ääneen. Lost taas on saanut minut itkemään useaan otteeseen.

16. Spotifyn mainokset ovat edelleen ärsyttäviä. (Tell me something I don't know.)

17. Jos Googlen kuvahakuun kirjoittaa "suklaa" saa tulokseksi:

13.12

Olen vaipunut joulun tunnelmiin ja samalla myös laiskuuteen. Tänään en jaksa etsiä uutta musiikkia vaan palaan tuttuun ja turvalliseen The Cranberriesiin. Dolores O'Riordanin äänessä on jotain ihanan väärää.

Ennen laiskuuttani päätin löytää itselleni jotain uutta ja ihanaa kuunneltavaa. Spotifyn radio tarjosi minulle Ben Foldsia, jonka kautta eksyin Regina Spektorin maailmaan. Asetin kännykkäni soittoääneksi naisen "Samson" laulun ja aina kun se pärähtää soimaan, en melkein henno vastata puhelimeen. Reginan jälkeen kaikki miesvokalistit kuulostavat laimeilta.


Ja taas minä kirjoitan musiikista. Mutta onhan se suuri osa elämääni. Se säätelee mielialaani pelottavan paljon. Inhoan sunnuntaita, joten sorrun silloin yleensä kuuntelemaan pirteää purkkapoppia tyyliin 90-luvun Britney tai aina yhtä nolo 'N Sync. Olen nyt kuitenkin yrittänyt löytää uuden asennoitumisen sunnuntain suhteen ja vaihtanut sen vuoksi myös hieman toisenlaiseen soittolistaan. En pelkää synkkiä biisejä kuten "Wake Up And Smell The Coffee" tai "Sleep On The Wheel". Annan nykyisin itselleni luvan vain olla sunnuntaisin. Pyykkään, kokkaan ja kuuntelen sitä synkkääkin musiikkia.

P.S. Pakkasen myötä tuli myös auringonpaiste. Tätä onkin kaivattu <3

Sekalaisia/sekavia ajatuksia

Pieni brainstorming ei koskaan tee pahaa, eihän?

1. Mässylakkoni on taas alkanut! Se on jatkunut kohta kaksi viikkoa ja olen uskomattoman ylpeä itsestäni. Minua ei edes haluta mitään makeaa. Välillä kylläkin kun telkkaria katsoessa eteen hyppää Fazer-mainos tai juustonaksu pussi, niin meinaan hairahtaa, mutta ei, olen nyt päättänyt pysyä vahvana jouluun asti.

2. Huomasin, että jouluostokset voi tehdä kivuttomasti kunhan vaan on ajoissa liikkeellä. Minun piti viime lauantaina vain käydä keräilemässä kaupungilla ideoita, mutta palasinkin kotiin joululahjaostokset valmiina. Nyt voin siis vaan vaipua joulutunnelmiin turhia stressaamatta.


3. Upposin uudestaan "Breaking Dawn" kirjaan, elikkä vampyyrisarjan viimeiseen teokseen. Innostuin sarjasta taas nähtyäni viime viikolla New Moonin. Leffa oli hyvin toteutettu, enkä ollut niin kriittisenä kuin Twilightin suhteen. Breaking Dawnin luin loppuun tuossa juuri äsken. Eilen en päässyt nukkumaan kuin vasta yhdeltä, koska en voinut jättää kirjaa niin jännään kohtaan, kuin missä se oli siinä kahdentoista maissa. Luin siis neljä tuntia putkeen. Välillä näinkin.

4. En kestä, en kestä, en millään kestä Spotifyn ärsyttäviä pokerimainoksia.

5. Jääkaappi on tyhjänä, mutta en jaksa tänään käydä kaupassa. Eilen haaveilin maustamattomasta jogurtista, Elovena-muroista ja mansikoista (kaikki yhdessä sulassa sovussa siis). Pakkasessa lojuvat kalapuikot eivät oikein houkuttele.

6. En tunnu tänään löytävän musiikkimielialaani. Kaikkea on kokeiltu, mutta mikään ei tunnu oikein sopivan tälle päivälle. Juuri nyt soi Ben Folds ja Songs for Silverman.

7. Minun pitäisi siivota ja tiskata, mutta en pääse enää ylös tästä sohvalta. Eilen ajattelin, etten tee mitään kotitöitä koska ehdin sitten perjantaina. Olisihan se pitänyt arvata, että laiskuus iskee.

8. Pelkäsin, etten löydä joulutunnelmaa tänä vuonna ollenkaan, koska tunsin niin suurta ärsytystä lokakuussa ilmestyvää joulusälää kohtaan, mutta näin marraskuun lopuilla voin sanoa, että kyllä ne joulufiilikset sieltä esiin pomppaavat. En malta odottaa, että pääsen kokkailemaan ja kokeilemaan taas niitä limekarkkeja, jotka epäonnistuivat täysin viime vuonna.

9. Löysin Happiksesta vanhan, kuutosluokalla ostetun Adidas-laukkuni ja olen ihan ylionnellinen siitä. Se on harvinaisen hyvässä kunnossa, joten voin huoletta raahata isompiakin tiiliskiviteoksia mukanani yliopistolla.

10. Haluaisin tehdä uuden kuvakollaasin seinälleni. Ideoita kyllä riittää, mutta ne pitäisi vaan osata rajoittaa ja jäsentää.

11. Lenkkeily ja jumppaaminen ovat jääneet. Yritän sen sijaan kävellä raput ylimpään kerrokseen, jotta saisin edes hyötyliikuntaa. Toimii kohtalaisesti.

12. Uusi To do-listani on tehokkaampi kuin edellinen. Tässä lukee jopa deadlinet.

13. Pimeys ja harmaus alkavat jo masentaa. Tulisi jo se lumi! Tai, onhan se tullut, mutta sitten myös mennyt yhtä nopsaa. Aamuisin ei meinaa jaksaa ylös, koska on niin pimeää. Tänään kuitenkin huomasin, että olen pirteämpi kuuden tunnin yöunilla kuin kahdeksan. Hmm.

14. Uudet vaateyhdistelmät ovat kivoja. Löysin myös korurasiasta vanhoja (minulle uusia) koruja. Vähän piristystä tähän harmauteen.


15. Haluaisin nähdä Pähkinänsärkijän tänä jouluna. Ja jossei tänä jouluna niin ainakin ensi vuonna. Ja jossei ensi vuonna niin sitten...

16. Minun pitäisi polttaa enemmän kynttilöitä, mutta jostain ihmeen syystä ne masentavat nykyään. Jos aikoo polttaa kynttilöitä niin täytyy muista valonlähteistä luopua ja sitten se yksin istuminen lähes pimeässä huoneessa tuntuu jotenkin säälittävältä.

17. Itselleen täytyy osata nauraa. Viivi ja Wagner auttavat kyllä tässä. Onhan se aika stereotyyppinen, mutta kyllä sitä välillä tunnistaa itsensä Viivistä.

18. Minua ärsyttää ihmiset, jotka ovat niinkuin eivät tuntisikaan. Sitten tullaan aina siihen noloon tilanteeseen, että itse sanoo "hei", mutta toinen ei ole huomaavinaankaan. En kai minä ole niin helposti unohdettavissa?

19. Haluttaisi välillä poistaa koko mese koneelta.

20. Kello on kohta viisi enkä ole edelleenkään tiskannut. Nyt kyllä ryhdistäydyn ja pistän ainakin Breaking Dawnin ystäviensä joukkoon kirjahyllyyn. On sekin alku.

Helppoa kun sen osaa

Miten vältellä tenttiin lukemista? Minulla on omat keinoni:

1. Postaaminen
Olen laiminlyönyt blogiani jo kuukauden (enemmänkin?) ja nyt päätänkin yhtäkkiä, että aika on kypsä uudelle postaukselle. Kumpi tuli ensin, postaus vai välttely? Siis, kirjoitanko postausta koska välttelen vai välttelenkö koska postaan? Hmm.

2. Wikipedia
Kaikki alkoi siitä, kun ajattelin vilkaista mitä uusia levyjä on julkaistu vuoden aikana. Halusin löytää jonkin uuden bändin tai artistin jota fanittaa. Loppujen lopuksi päädyin punkin historiasta kertovalle sivulle ja aloin taas kuuntelemaan Dead Kennedysejä. Spotify taas ohjasi minut kuuntelemaan bändejä kuten The Germs, Black Flag ja X. Pakkohan Spotifyita on uskoa.

3. Kokkailu/leipominen
Nyt on juuri oikea aika kokeilla Jamie Oliverin vanukasreseptiä. Ennen sitä teen kuitenkin currypyöryköitä ja perunoita ja siihen vielä salaatin, jossa on niin paljon aineksia, etten itsekään pysy mukana. "Nälkä. Mikä ihana tekosyy."


4. Breaking Dawn
En ollut edes selaillut vampyyrisarjan viimeistä kirjaa moneen viikkoon, mutta tänä aamuna se houkutteli taas puoleensa. Ai niin, Kafkan Linnakin pitäisi lukea. Ja Ylpeys ja Ennakkoluulo. Ja miten olisi pieni divarikierros?

5. Liikunta
Mites se jumppa nyt yhtäkkiä innostaakin niin paljon? Ja miksi haluan väkisin lenkille vaikka ulkona sataa ja tuulee?

6. Sisustaminen
Yhtäkkiä kaikki kämpässä alkaa ärsyttää ja muutamia tavaroita on ihan pakko siirtää. Pian kaikki karkaa käsistä ja huomaan puuhanneeni kolme tuntia kirjahyllyn parissa. Miten tässä näin kävi?

7. Seinän tuijottaminen
The Cardigans soimaan ja makuulle katse valkoiseen seinään päin. Miten niin olen sekoamassa?

8. Pyykkääminen
Jos pyykkiä ei ole kertynyt tarpeeksi niin sitä keksitään vaikka tyhjästä. Lakanat on vaihdettu muutama viikko sitten, joten kyllä nyt on taas aika. Ja uudet pyyhkeet pitää pestä ennen käyttöä. Kyllä yhdesti käytetyn paidan voi jo pestä. Samalla voisi laittaa vaatekaapin sisällön värijärjestykseen.

9. Laulaminen
Musiikki täysille ja kuvittelemaan, että esiinnyn Ruotsin Idolsin finaalissa. Lauluna, tietenkin, Paramoren Ignorance.

10. Älypää
Olen koukussa Älypään palapeliin. Mitä muuta voi odottaa ihmiseltä, joka vietti lapsuutensa palapelien ympäröimänä.

11. Library things
Pirullisin sivu pitkään aikaan. Tähän mennessä olen listannut noin 50 lukemaani kirjaa ja yritän vielä muistella lisää. Täällä, kuten wikipediassakin, yksi linkki johtaa toiseen ja lopulta unohtaa, että mistä sitä aloittikaan.

Mitäs nyt? Pitää varmaankin ottaa itseään niskasta kiinni ja kääntyä tenttikirjojen pariin. Tai no, ensin voisin vilkaista mailin...

Skorra på!

Etsiskelin sopivaa otsikkoa kesäpostaukselleni ja törmäsin Spotifyissa Emil Jensenin musiikkiin. Jos tyyppi on Skånesta, niin musiikin täytyy olla hyvää, vai mitä? Tähän asti en ole joutunut pettymään skånelaisiin artisteihin. Idolsissa mukana ollut lundilainen Amanda Jenssen hurmaa ihanalla äänellään ja persoonallisuudellaan. Myös Timbuktu tulee Lundista ja vaikka The Botten Is Nådd ei suoranaisesti kuvaa olotilaani baari-illan jälkeen, on se kuitenkin suosikkieni joukossa.

Skånen skorrande r on jotain aivan ihanaa. Lundissa minun piti aina vastustaa kiusausta hymyillä typerästi jokaiselle vastaantulevalle, joka sattui puhumaan aidolla oikealla skånen murteella. Se vain kuulostaa niin hellyyttävältä. Murre sopii täydellisesti komiikkaan ja Skånesta löytyykin useita stand-up koomikoita, kuten esim. David Batra, joka väsäsi viime vuonna kasaan kirjan lappusista, joita ihmiset jättävät esim. pesutupiin. Johan Glans taas muistuttaa Kalles Kaviar tuubin poikaa. Hipp Hipp-sarjan Anders Jansson ja Johan Wester jaksavat naurattaa vuodesta toiseen.

Kauniista Skånesta tulee myös jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovic, jolla on suurempi ego kuin kaikilla skånelaisilla yhteenlaskettuna. Huomasin yllätyksekseni, että myös Måns Zelmerlöw tulee Lundista, vaikkei sitä murteesta ainakaan huomaa.Toisaalta, Cara Mia laulettuna skorrande r:llä ei olisi ihan sama asia.

Mitä tästä opimme? Tietenkin, ettei ole Skånen voittanutta. Sieltähän löytyy vaikka mitä! Pieni, mutta pippurinen Skåne on se osa Ruotsia, joka tuntuu vähiten Ruotsilta. Täydellistä!

Maj förra året

Olen aina ajatellut, etten ole kesäihminen. Kesä on ötököitä, kuumuutta ja auringonpistoksia. En rusketu, joten olen aina se ainoa kalpeasäärinen ja sehän vasta hävettääkin. Tänään tunsin kuitenkin ensimmäistä kertaa kesän tuoksun ja huomasin kaivanneeni sitä. Viime vuonna tähän aikaan olin hieman vehreämmissä maisemissa. Lundin kevät on Suomen kesä.









Loppujen lopuksi en kuitenkaan vaihtaisi talven jälkeen virkoavaa Oulun ja Pohjois-Suomen luontoa mihinkään. Täällä kesä on lyhyt, mutta juuri sen takia siitä täytyykin osata nauttia.

Jali ja suklaatehdas

Tein päätökseni heti joulun jälkeen: alan makealakkoon! Se koskee irkkareita, suklaata, jäätelöä, lakritsia, salmiakkia, sipsejä, popcornia, suolatikkuja, pähkinöitä, vaahtokarkkeja, kakkuja, pullia, Runebergin torttuja ja laskiaispullia. Lista pitenee päivä päivältä. Samalla kunnioitus itseäni kohtaan kasvaa. Tällä hetkellä se on jossain Empire State Buildingin puolessa välissä. Kuukausi on mennyt ja ainoa makea, jota olen suuhuni laittanut, on kaakao. Kolmesti. Tai ehkä neljästi. Mutta muuten olen täysin vapaa makeasta. Kaapeistani ei löydy edes leipomasuklaata.
Joulun aikana tuli mässäiltyä ihan liikaa. Katselin itseäni peilistä kriittisenä ja tein sopimuksen itseni kanssa; ei enää makeaa minulle. Olin varma, että tämä makealakko päättyisi samalla tavalla kuin ne edellisetkin. Aloitan intoa täynnä. Syön enemmän vihanneksia. Nyrpistän nenääni Fazerin siniselle. Viikko kuluu... Kaapissani on puoleksi syöty Marabou levy ja jääkapista löytyy vastaleipomiani brownieseja. Niiden vierellä marenkia. Itse istun sohvalla syömässä poppareita ja katsomassa leffaa. Ja sitten hävettää. Minähän olin makealakossa! Itsekurini on olematon. Rakastan nimittäin suklaata. Suklaa kaikissa muodoissa on ihanaa. Kaakao, suklaalevy, suklaaleivos, suklaakakku, suklaarusinat... Menisin naimisiin Fazerin kermatoffee suklaan kanssa, jos löytyisi pappi meidät vihkimään.
Itsekuriani on koeteltu monen monta kertaa tämän kuukauden aikana. Kotona käydessäni kaapista löytyy aina jotain mässyä. Pari viikkoa sitten iskä oli mennyt ostamaan rakastamiani donitseja coopista. Katselin niitä nenää nyrpistäen ja yritin päästä makeavapaaseen mielentilaan.
- No, ota nyt.
- Mie oon makealakossa.
- No ota ees yks.
- Enkä.
- Sulle ostin.
- Mie oon makealakossa.
Lopulta iskä luovutti ja söi äidin kanssa donitsit. Ja minä olin tyytyväinen itseeni.

Viikko sitten istuin kotona kämpillä keittiönpöydän ääressä ja pähkäilin enkun käännöstekstiä. Yhtäkkiä puhelin soi. Tuntematon soittaja.
- Maria.
- No se on Pirjo (huom. nimi muutettu, koska en muista kuka hän oikeasti oli) makeiskyselystä, päivää. Olisko sulla hetki aikaa?
- Öö, mulla on vähän kiire just nyt.
- Okei, joku toinen kerta sitten.
Mietin hetken aikaa puhelimen suljettuani, josko kohtalo ja Jumala olivat liittoutuneet yhteen ja tahtoivat minun luopuvan makealakostani, juoksevani Euromarkettiin ostamaan kermatoffee levyn ja sitten syövän sen kokonaan Gilmoren tyttöjä katsellessa. Päätin kuitenkin, etteivät he voisi olla niin julmia. Makealakko sai jatkua.Olimme ystäväni kanssa Aulakahvilassa "kahvilla" (ystäväni joi teetä ja minä kaakaota). Kassalla maksoin kaakaoni ja juuri kun olin lähdössä etsimään vapaata pöytää, tokaisi kassaneiti "Tosta saa ottaa karkkia." "Kiitos", kuulin itseni sanovan ja ajattelematta asiaa sen pahemmin, poimin korista yhden joulukarkin. Samassa hetkessä tajusin, mitä olin mennyt tekemään.Ystäväni sai loppujen lopuksi kaksi karkkia, sillä en tietenkään voinut syödä suklaanpalasta. Voitin taas itseni. Muutama päivä sitten olimme taas "kahvilla". Ystäväni söivät molemmat Runebergin tortut. Minä ostin banaanin. Sain kuulla monet "No ota nyt vähän tästä", "En mie jaksa kaikkea, ota nyt" ja "Nyt on Runebergin päivä", mutta pysyin vahvana. Ei, minä olen makealakossa.

Kauan aion sitten kiduttaa itseäni? No, olen huomannut, ettei tämä ole itsensä kiduttamista. Päinvastoin, voin paljon paremmin ilman kaikkia herkkuja. En tarvitse suklaata tai poppareita. En kaipaa pullaa tai pähkinöitä. Minua ei edes haluta irkkareita tai vaahtokarkkeja. Joten makealakkoni jatkuu niin kauan kuin on jatkuakseen. Ehkä koko loppuelämäni!

Winter wonderland

Talvi saapui vihdoin Ouluun! Eilinen myräkkä oli tervetullut ja katselin sitä onnessani ikkunastani (en kuitenkaan uskaltautunut ulos). Lunta ei voi inhota silloin kun se putoilee maahan pieninä hiutaleina. Lumen tanssissa on jotain lumoavaa ja ihanaa. Se rauhoittaa.

En ole koskaan ollut kesäihminen. Kesällä on aina liian kuuma ja ympärillä on jos jonkinmoista ötökkää. Inhoan hyönteisiä. Tulen hysteeriseksi, jos lähettyvilläni on ampiainen, paarma tai hämähäkki (vaikka hämähäkkihän ei itse asiassa edes ole hyönteinen(?)). Tämä on aika naurettavaa, sillä kyseessä on pieni olio, joka ei pahemmin voi satuttaa minua, mutta silti en pääse eroon pelkotilastani. Kesät ovat siis minulle yhtä painajaista ötököiden suhteen. Ainoa hyvä asia kesässä on, ettei tarvitse pukea ylleen koko vaatekaappinsa sisältöä mennessään ulos. Mutta siinä se sitten olikin.

Ollessani Lundissa, opin pitämään auringonpaisteesta ja lämmöstä. Se jotenkin kuului asiaan kun oltiin niin etelässä. Lundissa paistoi aurinko aina (siltä se ainakin tuntui). Saatoin istua nurmikolla ottamassa aurinkoa tunteja ja vaan nauttia siitä ihanasta lämmöstä. Lundissa inhosin lumisadetta. Se oli kuin paluu takaisin pohjoiseen. En ollut vielä valmis jättämään Lundin eksoottisuutta. Onnekseni lumipeite säilyi vain yhden päivän ja pian sain taas ihailla luonnon vehreyttä ja nauttia pyöräretkistäni Ulrikedaliin. Palattuani Happikseen olin kuitenkin taas oma itseni. Suomalaisen vastakohta. Suomalaisethan rakastavat kesää. Pitkän ja pimeän talven jälkeen suomalaiset kömpivät ulos mökeistään aurinkoon ja pysyvät siellä syyskuun alkuun asti. Ja minä valitan minua kiusaavasta ampiaisesta.

Talvi on kylmä. Talvi on luminen. Talvi ei ole niin pimeä kuin luullaan. Talvi Helsingissä on ehkä masentavinta mitä voi olla. Loskaista ja harmaata. Talvena olen iloinen siitä, että jäin kehä kolmosen pohjoispuolelle. Kun muut kaipaavat etelän aurinkoon, minä hengitän sisään talvista ilmaa ja kiitän onneani siitä, että synnyin Suomeen (tai ainakin Suomen lähettyville). Ei talvikaan tietenkään ole pelkkää auringonpaistetta (paradoksi itsessään). Ennen kuin lumi sataa maahan, on kaikki masentavan pimeää ja karua. Silloin ymmärrän hyvin muiden kaipuun ulkomaille. Jos joku tarjoaisi minulle matkaa Meksikoon, en kieltäytyisi. Lumimyräkässä ei myöskään ole niin mukava kävellä. Jos tuuli puhaltaa vaakasuorasti ja silmät ja suu ovat täynnä lunta, on vaikea hymyillä. Joskus taas on ihan liian kylmä. Silti listallani talvi kerää enemmän plussaa kuin miinusta.

Eräässä suhteessa talvi jää auttamattomasti kakkoseksi kesän rinnalla. Mikään ei nimittäin voita kesäistä sadetta ja sen tuoksua. Viime kesänä saatoin istua porukoiden kauhuksi useita hetkiä verannalla katoksen alla ja vain kuunnella sadetta. Kerran keksin lähteä ostamaan kurkkua ja jääteetä kaupasta vain koska halusin tekosyyn kävellä sateessa (kävelylenkkihän ei olisi voinut olla sellainen). Sateen ropina kattoa ja ikkunaa vasten on ihaninta mitä tiedän. Se saapuu metelillä, mutta ei jätä yhtä pysyviä jälkiä kuin lumi.