minä...

*

this is my head exploding from the weight of the thoughts inside

these are my thoughts escaping through the ventilation-shaft

though my words weight a ton they can hardly ever come out right

this is an emergency call 'cause my head explodes tonight

perjantai 27. marraskuuta 2009

Sekalaisia/sekavia ajatuksia

Pieni brainstorming ei koskaan tee pahaa, eihän?

1. Mässylakkoni on taas alkanut! Se on jatkunut kohta kaksi viikkoa ja olen uskomattoman ylpeä itsestäni. Minua ei edes haluta mitään makeaa. Välillä kylläkin kun telkkaria katsoessa eteen hyppää Fazer-mainos tai juustonaksu pussi, niin meinaan hairahtaa, mutta ei, olen nyt päättänyt pysyä vahvana jouluun asti.

2. Huomasin, että jouluostokset voi tehdä kivuttomasti kunhan vaan on ajoissa liikkeellä. Minun piti viime lauantaina vain käydä keräilemässä kaupungilla ideoita, mutta palasinkin kotiin joululahjaostokset valmiina. Nyt voin siis vaan vaipua joulutunnelmiin turhia stressaamatta.


3. Upposin uudestaan "Breaking Dawn" kirjaan, elikkä vampyyrisarjan viimeiseen teokseen. Innostuin sarjasta taas nähtyäni viime viikolla New Moonin. Leffa oli hyvin toteutettu, enkä ollut niin kriittisenä kuin Twilightin suhteen. Breaking Dawnin luin loppuun tuossa juuri äsken. Eilen en päässyt nukkumaan kuin vasta yhdeltä, koska en voinut jättää kirjaa niin jännään kohtaan, kuin missä se oli siinä kahdentoista maissa. Luin siis neljä tuntia putkeen. Välillä näinkin.

4. En kestä, en kestä, en millään kestä Spotifyn ärsyttäviä pokerimainoksia.

5. Jääkaappi on tyhjänä, mutta en jaksa tänään käydä kaupassa. Eilen haaveilin maustamattomasta jogurtista, Elovena-muroista ja mansikoista (kaikki yhdessä sulassa sovussa siis). Pakkasessa lojuvat kalapuikot eivät oikein houkuttele.

6. En tunnu tänään löytävän musiikkimielialaani. Kaikkea on kokeiltu, mutta mikään ei tunnu oikein sopivan tälle päivälle. Juuri nyt soi Ben Folds ja Songs for Silverman.

7. Minun pitäisi siivota ja tiskata, mutta en pääse enää ylös tästä sohvalta. Eilen ajattelin, etten tee mitään kotitöitä koska ehdin sitten perjantaina. Olisihan se pitänyt arvata, että laiskuus iskee.

8. Pelkäsin, etten löydä joulutunnelmaa tänä vuonna ollenkaan, koska tunsin niin suurta ärsytystä lokakuussa ilmestyvää joulusälää kohtaan, mutta näin marraskuun lopuilla voin sanoa, että kyllä ne joulufiilikset sieltä esiin pomppaavat. En malta odottaa, että pääsen kokkailemaan ja kokeilemaan taas niitä limekarkkeja, jotka epäonnistuivat täysin viime vuonna.

9. Löysin Happiksesta vanhan, kuutosluokalla ostetun Adidas-laukkuni ja olen ihan ylionnellinen siitä. Se on harvinaisen hyvässä kunnossa, joten voin huoletta raahata isompiakin tiiliskiviteoksia mukanani yliopistolla.

10. Haluaisin tehdä uuden kuvakollaasin seinälleni. Ideoita kyllä riittää, mutta ne pitäisi vaan osata rajoittaa ja jäsentää.

11. Lenkkeily ja jumppaaminen ovat jääneet. Yritän sen sijaan kävellä raput ylimpään kerrokseen, jotta saisin edes hyötyliikuntaa. Toimii kohtalaisesti.

12. Uusi To do-listani on tehokkaampi kuin edellinen. Tässä lukee jopa deadlinet.

13. Pimeys ja harmaus alkavat jo masentaa. Tulisi jo se lumi! Tai, onhan se tullut, mutta sitten myös mennyt yhtä nopsaa. Aamuisin ei meinaa jaksaa ylös, koska on niin pimeää. Tänään kuitenkin huomasin, että olen pirteämpi kuuden tunnin yöunilla kuin kahdeksan. Hmm.

14. Uudet vaateyhdistelmät ovat kivoja. Löysin myös korurasiasta vanhoja (minulle uusia) koruja. Vähän piristystä tähän harmauteen.


15. Haluaisin nähdä Pähkinänsärkijän tänä jouluna. Ja jossei tänä jouluna niin ainakin ensi vuonna. Ja jossei ensi vuonna niin sitten...

16. Minun pitäisi polttaa enemmän kynttilöitä, mutta jostain ihmeen syystä ne masentavat nykyään. Jos aikoo polttaa kynttilöitä niin täytyy muista valonlähteistä luopua ja sitten se yksin istuminen lähes pimeässä huoneessa tuntuu jotenkin säälittävältä.

17. Itselleen täytyy osata nauraa. Viivi ja Wagner auttavat kyllä tässä. Onhan se aika stereotyyppinen, mutta kyllä sitä välillä tunnistaa itsensä Viivistä.

18. Minua ärsyttää ihmiset, jotka ovat niinkuin eivät tuntisikaan. Sitten tullaan aina siihen noloon tilanteeseen, että itse sanoo "hei", mutta toinen ei ole huomaavinaankaan. En kai minä ole niin helposti unohdettavissa?

19. Haluttaisi välillä poistaa koko mese koneelta.

20. Kello on kohta viisi enkä ole edelleenkään tiskannut. Nyt kyllä ryhdistäydyn ja pistän ainakin Breaking Dawnin ystäviensä joukkoon kirjahyllyyn. On sekin alku.

torstai 19. marraskuuta 2009

Tuttu ja turvallinen


Suljin eilen läppärin hyvissä ajoin ja päätin kuunnella musiikkia omasta CD-hyllystäni. Huomasin jälleen kerran, että musiikkikokoelmani ei ole sieltä pirteimmästä päästä. The Cardigans, Coldplay, Emil Jensen, Kent... Hyvää musiikkia sinänsä, mutta ei kuunneltavissa jos masentaa tai jos meinaa masentaa. Palasin hyllyn toisesta päästä toiseen varmaan kymmenen kertaa ennen kuin päädyin Billy Talentin viimeisimpään. No niin, varma valinta!

Billy Talent on ollut yksi lempibändeistäni kesästä 2006 asti, jolloin näin heidät livenä tietämättäni. Anteeksi kuinka? No, olimme ystäväni kanssa My Chemical Romancen keikalla ja
lämppärinä toimi juuri Billy Talent. Tunnistin muutaman kappaleen, mutten ajatellut bändistä sen enempää. Haaveilin nimittäin jo Gerard Wayn näkemisestä (hot!) ja odotin innolla päästä kuuntelemaan kappaleita, joita olin kuunnellut koko matkan Happiksesta Helsinkiin. Jälkeenpäin ystäväni sai hyvät naurut kun sanoin Billy Talentia Billy Idoliksi ja sitten vielä myönsin, etten ollut tunnistanut bändiä. Osa biiseistä jäi kuitenkin mieleeni, joten hankin itselleni bändin toisen albumin "Billy Talent II". Loppu on, kliseisesti sanottuna, historiaa.

Billy Talent on osoittautunut henkireiäkseni ja pelastajakseni. Kuulostaa hullulta sanoa, etten voi kuvitella elämää ilman bändin musiikkia, mutta tällaiseen symbioosiin olen joutunut (päässyt?). Suhde on täydellinen. Aina kun asetan levyn cd-soittimeen valtaa minut helpotus. Mielialalla ei ole väliä, sillä musiikki on sopivan neutraalia. Olen useaan otteeseen todennut, että Billy Talent sopii sekä suruun että iloon. Musiikin pitää vastata mielialaa, sillä muuten olo voi vain mennä pahemmaksi. Syvimmässä masennuksessa eivät Britney Spears tai Disco Ensemble oikein auta. Nämä ovat kaksi ääripäitä, joiden sopivaan välimaastoon Billy Talent sijoittuu sopivasti ja turvallisesti. Turvallinen on juuri se adjektiivi, joka kuvaa Billy Talentia parhaiten. Musiikista tulee hyvä ja lämmin olo, jonka tunnistan joka kerta kun kuulen biisejä kuten "Surrender", "Line&Sinker" tai "Perfect World". Kaikkien aikojen suosikkini on "Pins and Needles", joka onnistuu edelleen aiheuttamaan minulle hyviä vilunväristyksiä.

Kesällä bändiltä ilmestyi kolmas levy (oikeastaan neljäs jos Pezz-aikojen "Watoosh" lasketaan mukaan). Jännittyneenä aloin kuuntelemaan Billy Talent III:sta peläten pahinta. Pettymys on helpompi kestää jos kuuntelun aloittaa skeptisenä ja sillä oletuksella, että uusi materiaali ei ole mitään verrattuna vanhoihin albumeihin. Jokainen levy tarvitsee oman totutteluaikansa. On ihanaa, kun musiikista tulee jotenkin vaivatonta ja itsestäänselvää. Tunnistat jokaisen biisin ja osaat sanat ulkoa. Löydät suosikkisi ja ehkä jopa inhokkisi (Billy Talent II:en "Worker Bees" ei ole oikein koskaan iskenyt). Billy Talent III kuulosti jo kolmen kuuntelukerran jälkeen ihanan tutulta ja turvalliselta. Eilen kuuntelin levyn läpi jo ties monettako kertaa ja edelleenkin se jaksaa yllättää. Ah, Billy Talent, kiitos kun olet elämässäni <3