Tie Suomeen

Maj förra året

Olen aina ajatellut, etten ole kesäihminen. Kesä on ötököitä, kuumuutta ja auringonpistoksia. En rusketu, joten olen aina se ainoa kalpeasäärinen ja sehän vasta hävettääkin. Tänään tunsin kuitenkin ensimmäistä kertaa kesän tuoksun ja huomasin kaivanneeni sitä. Viime vuonna tähän aikaan olin hieman vehreämmissä maisemissa. Lundin kevät on Suomen kesä.









Loppujen lopuksi en kuitenkaan vaihtaisi talven jälkeen virkoavaa Oulun ja Pohjois-Suomen luontoa mihinkään. Täällä kesä on lyhyt, mutta juuri sen takia siitä täytyykin osata nauttia.

Viikonloppu kuvissa

Vaka vanha Väinämöinen

Kalevala korut; suomalaisuuteni ilmentymä? En ollut koskaan käsittänyt kaikkea hössötystä näiden riipusten ja korvisten ja ties minkä nilkkakorujen ympärillä, kunnes sain rippilahjaksi Euran sydämen. En ole koruihmisiä, minkä takia loputon korujen määrä sukulaisiltani vain ärsytti minua. Minua miellyttivät vain vanhemmiltani saama risti (joka on kulkenut kaulani ympärillä joka päivä 14-vuotiaasta lähtien) ja juuri se samainen Euran sydän. Kalevala korujen kohdalla muutun yllättäen koruihmiseksi.

Kalevala koruissa viehättää niiden yksinkertaisuus. Ne eivät hienostele ja sopivat niin arkeen kuin juhlaankin (näin kliseisesti sanottuna). Jos ikinä voitan lotossa (mikä on aika epätodennäköistä koska en ikinä lottoa) niin ostan heti alkutöikseni korun "Naisen ääni". Ja sen jälkeen voin luovuttaa hieman hyväntekeväisyyteen.

Mitäs niitä Kalevala koruja enempää kuvailemaan. Loppujen lopuksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tässäkin tapauksessa.

Käärmesormus

Vellamo

Carmen

Helinä

Naisen ääni

Ikiturso

Suotniemen solki

Hämäläinen juhlakääty

(Kaikki korut ja niiden tiedot löytyvät osoitteesta: http://www.kalevalakoru.fi/)

Suomi vs. Ruotsi

Aloitin tämän blogin kun lähdin vaihtoon Lundiin, Ruotsiin. Tarkoituksena oli vertailla suomalaisia ja ruotsalaisia, mutta hanke hieman kuivui kasaan. Blogini ei siis ole ihan nimensä veroinen ainakaan tuossa mielessä. Itsehän olen syntynyt Ruotsissa ja muutin Suomeen pari vuotta sitten. Pohjois-Ruotsi kuitenkin eroaa etelästä niin ihmisten kuin maisemien suhteen. Välillä siis tuntuu kuin olisin asunut Suomessa pitempäänkin kuin vain pari vuotta.

Sitten itse asiaan. Ajattelin nyt toteuttaa alkuperäisen ideani ainakin osittain. Suomi-Ruotsi vastakkainasettelu palasi nimittäin mieleeni kun kuuntelin aamulla Ylex:n uutisia. Ensimmäinen aihe koski ruotsalaisnuoria, jotka levittävät leffoja netissä. Huomasin ärsyyntyväni suomalaisten taipumuksesta kaivaa esiin pienimmätkin uutiset Ruotsista. Tuntuu kuin joka kerta kun kuuntelen uutisia, koskee jokin aihe Ruotsia ja ruotsalaisia. Yleensä aiheet ovat negatiivisia; yllätys yllätys. Suomella on edelleen eräänlainen kunnioitus ja pelko Ruotsia kohtaan historiamme vuoksi. Selän takana sitten haukutaan isoveljeä kuin lapsena ikään. Kyselyissä ruotsalaiset arvostavat suomalaisia enemmän kuin suomalaiset ruotsalaisia. Laajemmissa tutkimuksissa huomattiin, että Suomen lisäksi myös Norja ja Tanska karsastivat Ruotsia. Suurvallan ajat ovat jättäneet jälkensä.

Samaan aikaan kun Suomessa uutisoidaan Ruotsin tapahtumia, eivät Etelä-Ruotsalaiset edes tiedä, että Suomi on kaksikielinen maa. Tämä tuli minulle pienenä järkytyksenä kun olin Lundissa. Kieltänne puhutaan myös muualla kuin Ruotsissa ettekä te tiedä tätä?! Ovatko ruotsalaiset sitten itsekkäitä omaan napaan tuijottajia? Onko Ruotsi miniversio Amerikasta? Täytyy myöntää, että eräiden ruotsalaisten suomitieto on pahasti hukassa. Kauhajoen ja Jokelan tapauksien jälkeen kuitenkin Etelä-Ruotsissakin muistettiin, että Suomi on olemassa. Miksi uutisoinnin täytyy aina keskittyä negatiiviseen?

Ruotsi on minulle kuin toinen koti. Vanhempani asuvat vielä Ruotsissa ja vietän tämänkin joulun heidän luonaan. Kävin peruskouluni Ruotsissa. Minulla on eräänlainen viha-rakkaussuhde tuohon Suomen länsinaapuriin. Lundissa ruotsikuvani kuitenkin koheni. Lämpimät ja ystävälliset ihmiset tekivät vaihdostani todella mukavan. Ero suomalaisiin oli huima. Aloinkin kyselemään itseltäni m.m. miksi ruotsalainen mies saa itkeä, mutta suomalainen ei. Olisiko suomalaisten miesten mielenterveys paremmin kohdallaan, jos heille ei lapsesta pitäen hoettaisi, että "miehet eivät itke"? Suomalaisten miesten keskuudessa liikkuu sitkeä huhu, että suurin osa ruotsalaisista on homoja. Stereotypiat istuvat syvällä mielen sisällä. Täytyy minunkin myöntää, että kun ensimmäisen kerran näin pillifarkkuihin, turkooseihin paitoihin ja geelit hiuksissa tepastelevaan joukkoon ruotsalaismiehiä, kävi mielessäni yhtä sun toista. Keskiverto ruotsalaismieshän pitää parempaa huolta ulkonäöstään kuin keskiverto suomalaisnainen (kuultuaan tämän purskahti se samainen joukko ruotsalaismiehiä nauruun). Ruotsissa miehet vain tuntuvat pitävän parempaa huolta sekä ulkokuorestaan että sisimmästään. Paljossa voimme oppia ruotsalaisilta, esim. positiivisempi elämänasenne ja tunteiden osoittaminen.

Loppujen lopuksi olen henkeen ja vereen suomalainen. Tämä tulee esiin viimeistään jääkiekon MM-kisoissa tai Suomi-Ruotsi maaottelussa. Ruotsi on länsimaalaistunut vinhempaa tahtia kuin Suomi. Samalla se on menettänyt osan itsestään. Suomi osaa vielä olla se itsepäinen ja sisua uhkuva kansa. Suomalaisissa parasta on aitous. Me emme ole mitään muuta kuin oma itsemme. Ruotsalaisen mielestä suomalainen on tyly kun taas suomalainen näkee ruotsalaisen teennäisenä. Tietyn synkkyyden täytyy suomalaisissa säilyä, sillä se tekee meistä syvällisempiä. Voimme kaikki oppia toisiltamme jotain.

Seuraavan kerran kun radiossa uutisoidaan Ruotsista, toivon uutisen koskevan vaikka jouluiloa. Ja jos vielä eksyn Lundiin, toivon ihmisten tietävän, että Suomi on kaksikielinen maa. Mitä jos yrittäisimme löytää sen kultaisen keskitien kommunikoinnissa?