Jag fann en bok

Ystäväni kysyi minulta pari päivää sitten josko olin lukenut Stephenie Meyerin Houkutus kirjan. "Se on niin koukuttava!" Kävin läpi kirjahyllyni, kaappini ja tv-tason alakaapit ja sieltähän se kirja sitten löytyikin. Huomasin, että olin päässyt sivulle 50 ja sitten siirtynyt vihreämmille laitumille (eli Anna-kirjoihin). Päätin antaa Meyerin tuotannolle toisen mahdollisuuden. Pian ymmärsin mitä ystäväni tarkoitti sanoessaan kirjaa koukuttavaksi; en voinut laskea teosta käsistäni. Vihdoin, mietin. Löysin korvikkeen Harry Potterille!

Rakastan kirjoja. Tai itseasiassa, rakastan kirjojen ostamista. Olen varmasti kamalan epäekologinen, mutta en vaan nykyään osaa tai halua lainata kirjojani kirjastosta. Haluan sen sijaan kirjan ikiomaksi ja kirjahyllyni kaunistukseksi. (Kirjat hyllyssä on muuten järjestetty värin mukaan; eikö tällaista käytäntöä voisi käyttää kirjastoissakin?) Kuten kaiken muunkin suhteen, innostun jostain tietystä kirjasta äkkiä, mutta innostukseni laantuu takuuvarmasti viikon sisällä. Jäljelle jää kasa teoksia, jotka katselevat minua syyttävästi. "Lue minut!" Tänä keväänä koulu on vienyt yllättävän paljon aikaa, joten kaunokirjallisuus on jäänyt taka-alalle. En vaan ole enää iltaisin jaksanut lukea lukemisen perään.

Juuri kun luulin, että olin hukannut lukemisen ilon löysinkin sen yllättävältä taholta. Vampyyreita ja lukioikäisiä teinejä, mitä ihmettä? Houkutus sisältää kuitenkin niin paljon Harry Potter elementtejä, että alan uskoa, etten voi enää ikinä nauttia nykyaikaan sijoittuvasta ja ns. normaaleja ihmisiä käsittelevästä kirjasta. Harry Potter on taikuutta täynnä, Taru Sormusten Herrasta on täyttä fantasiaa, Ylpeys ja Ennakkoluulo on kaikkea muuta kuin 2000-luvun Suomi ja Houkutus käsittelee tytön ja vampyyrin romanssia. Eihän näitä voi kuin rakastaa, vai mitä? Sillä nykyaikahan on niin tylsää ja tuttua. Miksi haluaisin lukea jostain, minkä voin kokea vain kävelemällä ulos asunnostani?

Seuraavaksi suuntaan bussipysäkille. Luvassa on parin tunnin matka pohjoiseen päin seuranani kaikkien teinityttöjen unelma Edward Cullen. En voi valittaa.

The Highest Heights

Minä ja outo musiikkimakuni. Innostun helposti kaikesta (minulle) uudesta ja yhdessä vaiheessa kuuntelin pelkästään ns. celtic punk musaa, joka on siis punkkia, johon on sekoitettu kelttiläisiä vaikutteita. Vähän aikaa sitten hurahdin countryyn ja Lori McKennaan. Tällä hetkellä kovassa soitossa on Emil Jensen ja hänen ihana skorrande r. Vuoden kohokohta kuitenkin lähestyy ja on aika sukeltaa musiikkiin, joka joidenkin mielestä ei ole musiikkia lainkaan. Loukkaus, sanon minä, e-viisu musahan on musiikin parhaimmistoa!

http://www.youtube.com/watch?v=gfzD1hKUN9k

E-viisuissa on se kiva puoli, että jopa ne huonot biisit alkavat jossain vaiheessa kuulostaa hyvältä. Kappaleen täytyy olla todella huono, etten missään vaiheessa löydä siitä edes jotain hyvää sanottavaa. Kaava etenee samalla tavalla vuosi toisensa jälkeen: ensin vihaan, sitten tykkään ja lopulta rakastan. Tämän takia minulta ei kannata kysyä voittajaa, koska en vaan osaa päättää. Jos päädyn arvaamaan jotakin, osun yleensä väärään, koska siinä vaiheessa olen jo niin sokaistunut kappaleista.

http://www.youtube.com/watch?v=mcKpbzuPUB0
http://www.youtube.com/watch?v=4u0I2P_zu7o

Tänä vuonna päätin pitää outolinnuista kuten Tshekki, Latvia ja Serbia. Tshekin kappaleen äänimaailma on jotain niin outoa, ettei siitä voi olla kuin pitämättä. Latviaa vihasin aluksi henkeen ja vereen, mutta aloin sitten tuttuun tapaani löytämään myös heidän kappaleestaan niitä hyviäkin puolia. Serbiasta pidin alun alkaenkin, koska kappaleen soundi on niin piristävän erilainen.

Tänä vuonna minulla on neljä inhokkia: Kypros, Ranska, Malta ja Armenia. Kyproksen biisi on oikeastaan hyvä, mutta esiintyjän olematon lauluääni pilaa koko jutun. Hänet pistetään vielä ulisemaan ihan käsittämättömällä tavalla ja odotan kauhunsekaisin tuntein live-esitystä. Ranskan biisi taas on niin hohhoijaa, että voin melkein varmuudella sanoa, että se sijoittuu viimeiseksi tänä vuonna (ja minähän olen aina oikeassa...). Maltan kappale taas ei tarjoa mitään uutta. Laulaja on ärsyttävä, enkä kestä kuunnella hänen ääntään viittä sekuntia pitempään. Armenian ulina ja tekopirteä pomppiminen taas lähinnä ärsyttävät.

Tänä vuonna esiin voi nostaa myös nämä: Venäjä, Saksa, Espanja, Montenegro, Ruotsi, Suomi, Sveitsi, Turkki, Israel, Islanti, Romania, Bosnia-Herzegovina, Valko-Venäjä, Norja, Unkari, Azerbaidzan, Liettua, Albania ja Viro.

Kisastudio on avoinna 12., 14. ja 16.5 iltakympistä eteenpäin, tervetuloa!

Skorra på!

Etsiskelin sopivaa otsikkoa kesäpostaukselleni ja törmäsin Spotifyissa Emil Jensenin musiikkiin. Jos tyyppi on Skånesta, niin musiikin täytyy olla hyvää, vai mitä? Tähän asti en ole joutunut pettymään skånelaisiin artisteihin. Idolsissa mukana ollut lundilainen Amanda Jenssen hurmaa ihanalla äänellään ja persoonallisuudellaan. Myös Timbuktu tulee Lundista ja vaikka The Botten Is Nådd ei suoranaisesti kuvaa olotilaani baari-illan jälkeen, on se kuitenkin suosikkieni joukossa.

Skånen skorrande r on jotain aivan ihanaa. Lundissa minun piti aina vastustaa kiusausta hymyillä typerästi jokaiselle vastaantulevalle, joka sattui puhumaan aidolla oikealla skånen murteella. Se vain kuulostaa niin hellyyttävältä. Murre sopii täydellisesti komiikkaan ja Skånesta löytyykin useita stand-up koomikoita, kuten esim. David Batra, joka väsäsi viime vuonna kasaan kirjan lappusista, joita ihmiset jättävät esim. pesutupiin. Johan Glans taas muistuttaa Kalles Kaviar tuubin poikaa. Hipp Hipp-sarjan Anders Jansson ja Johan Wester jaksavat naurattaa vuodesta toiseen.

Kauniista Skånesta tulee myös jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovic, jolla on suurempi ego kuin kaikilla skånelaisilla yhteenlaskettuna. Huomasin yllätyksekseni, että myös Måns Zelmerlöw tulee Lundista, vaikkei sitä murteesta ainakaan huomaa.Toisaalta, Cara Mia laulettuna skorrande r:llä ei olisi ihan sama asia.

Mitä tästä opimme? Tietenkin, ettei ole Skånen voittanutta. Sieltähän löytyy vaikka mitä! Pieni, mutta pippurinen Skåne on se osa Ruotsia, joka tuntuu vähiten Ruotsilta. Täydellistä!