ajatuksia, mietteitä, päähänpistoja, suunnitelmia, tuumailua ja aivoituksia
minä...
*
this is my head exploding from the weight of the thoughts inside
these are my thoughts escaping through the ventilation-shaft
though my words weight a ton they can hardly ever come out right
this is an emergency call 'cause my head explodes tonight
these are my thoughts escaping through the ventilation-shaft
though my words weight a ton they can hardly ever come out right
this is an emergency call 'cause my head explodes tonight
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruotsi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruotsi. Näytä kaikki tekstit
tiistai 14. heinäkuuta 2009
perjantai 3. heinäkuuta 2009
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Skorra på!
Etsiskelin sopivaa otsikkoa kesäpostaukselleni ja törmäsin Spotifyissa Emil Jensenin musiikkiin. Jos tyyppi on Skånesta, niin musiikin täytyy olla hyvää, vai mitä? Tähän asti en ole joutunut pettymään skånelaisiin artisteihin. Idolsissa mukana ollut lundilainen Amanda Jenssen hurmaa ihanalla äänellään ja persoonallisuudellaan. Myös Timbuktu tulee Lundista ja vaikka The Botten Is Nådd ei suoranaisesti kuvaa olotilaani baari-illan jälkeen, on se kuitenkin suosikkieni joukossa.
Skånen skorrande r on jotain aivan ihanaa. Lundissa minun piti aina vastustaa kiusausta hymyillä typerästi jokaiselle vastaantulevalle, joka sattui puhumaan aidolla oikealla skånen murteella. Se vain kuulostaa niin hellyyttävältä. Murre sopii täydellisesti komiikkaan ja Skånesta löytyykin useita stand-up koomikoita, kuten esim. David Batra, joka väsäsi viime vuonna kasaan kirjan lappusista, joita ihmiset jättävät esim. pesutupiin. Johan Glans taas muistuttaa Kalles Kaviar tuubin poikaa. Hipp Hipp-sarjan Anders Jansson ja Johan Wester jaksavat naurattaa vuodesta toiseen.
Kauniista Skånesta tulee myös jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovic, jolla on suurempi ego kuin kaikilla skånelaisilla yhteenlaskettuna. Huomasin yllätyksekseni, että myös Måns Zelmerlöw tulee Lundista, vaikkei sitä murteesta ainakaan huomaa.Toisaalta, Cara Mia laulettuna skorrande r:llä ei olisi ihan sama asia.
Mitä tästä opimme? Tietenkin, ettei ole Skånen voittanutta. Sieltähän löytyy vaikka mitä! Pieni, mutta pippurinen Skåne on se osa Ruotsia, joka tuntuu vähiten Ruotsilta. Täydellistä!
Skånen skorrande r on jotain aivan ihanaa. Lundissa minun piti aina vastustaa kiusausta hymyillä typerästi jokaiselle vastaantulevalle, joka sattui puhumaan aidolla oikealla skånen murteella. Se vain kuulostaa niin hellyyttävältä. Murre sopii täydellisesti komiikkaan ja Skånesta löytyykin useita stand-up koomikoita, kuten esim. David Batra, joka väsäsi viime vuonna kasaan kirjan lappusista, joita ihmiset jättävät esim. pesutupiin. Johan Glans taas muistuttaa Kalles Kaviar tuubin poikaa. Hipp Hipp-sarjan Anders Jansson ja Johan Wester jaksavat naurattaa vuodesta toiseen.
Kauniista Skånesta tulee myös jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovic, jolla on suurempi ego kuin kaikilla skånelaisilla yhteenlaskettuna. Huomasin yllätyksekseni, että myös Måns Zelmerlöw tulee Lundista, vaikkei sitä murteesta ainakaan huomaa.Toisaalta, Cara Mia laulettuna skorrande r:llä ei olisi ihan sama asia.
Mitä tästä opimme? Tietenkin, ettei ole Skånen voittanutta. Sieltähän löytyy vaikka mitä! Pieni, mutta pippurinen Skåne on se osa Ruotsia, joka tuntuu vähiten Ruotsilta. Täydellistä!
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
lauantai 25. huhtikuuta 2009
Maj förra året
Olen aina ajatellut, etten ole kesäihminen. Kesä on ötököitä, kuumuutta ja auringonpistoksia. En rusketu, joten olen aina se ainoa kalpeasäärinen ja sehän vasta hävettääkin. Tänään tunsin kuitenkin ensimmäistä kertaa kesän tuoksun ja huomasin kaivanneeni sitä. Viime vuonna tähän aikaan olin hieman vehreämmissä maisemissa. Lundin kevät on Suomen kesä.

Loppujen lopuksi en kuitenkaan vaihtaisi talven jälkeen virkoavaa Oulun ja Pohjois-Suomen luontoa mihinkään. Täällä kesä on lyhyt, mutta juuri sen takia siitä täytyykin osata nauttia.
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
I am The Queen!
Rakastan Euroviisuja. En liioittele. Minä ihan oikeasti rakastan tätä musiikkikilpailua. Hullaannuin kisoihin vuonna 2003 kun Sertab Erener ja Turkki voittivat iki-ihanalla "Everyway That I Can" biisillä. Euroviisut on jotain niin täydellistä hömppää, ettei niistä voi olla pitämättä. Viisut tarjoavat ihanan tauon kaikesta hektisestä.
Itseäni kiinnostaa Suomen ja Ruotsin viisuehdokkaista enemmän jälkimmäinen. Suomen karsinnat menivät minulta ihan ohi. Tiesin vain, että Passionworksin on pakko voittaa, sillä muuten vaihtaisin kansallisuuteni ruotsalaiseksi. Teksti-tv ilmoitti kuitenkin ystävällisesti, että Waldo's People edustaa Suomea Moskovassa toukokuussa. Täten käänsin katseeni länteen päin ja asetin toivoni Ruotsin kansan huomaan. Olen siis seurannut Ruotsin karsintoja aktiivisesti, vaikka minulla ei Svt:n kanavat näykään. Tähän postaukseen olen pominut ne kamalimmat ja ihanimmat biisit, jotka Melodifestivalen tänä vuonna 2009 tarjoaa. Jotkut ovat kamalampia kuin Waldo's People, uskokaa pois.
Ei, Carola ei ole nuorentunut ja tullut takaisin viisuihin vuonna 2009. Tämä vain taustaksi, jotta tuulikoneen pysyvä suosio ehkä jotenkin selviäisi.
Oih, voih! Pakahdun tästä kappaleesta! Annan anteeksi tuulikoneen ja sen, että laulajan nimi on niin tekopyhä, että oksat pois. Annan myös anteeksi Sarahin kammottavan puvun ja punaisen lavastuksen (eikö teilläkin tule maailmanloppu mieleen?). Samoin annan anteeksi nousevan korokkeen ja Sarahin kohottamisen Jeesuksen tasolle. Tämä kappale nimittäin voittaa kaiken. Onko se kliseinen? Kyllä. Onko se kuultu aiemminkin? Kyllä. Mutta kyllästyykö siihen koskaan? Ei!
Anteeksi kuinka? Joku BB:en sopiva nainen laulamassa oopperaa? Ja tuo lausuminen. Saanko myös muistuttaa, että vuonna 2006 Kate Ryan ei päässyt jatkoon fantastisesta biisistään huolimatta koska ei hymyillyt. Ja viime vuonna Charlotte Perrellin ketunkasvot jättivät nolon jäljen Ruotsin viisuhistoriaan. Joten minkä ihmeen takia tämä Malenan kammotus pääsi jatkoon?!
Minä INHOAN Agnesia. Hän voitti Ruotsin Idolsin vuonna 2005 ja katkeroiduin, koska toiseksi tullut Sebastian oli mielestäni päivänselvä tähti (paradoksi?). Joten kun kuulin, että Agnes osallistuu viisukarsintaan, päätin heti vihata häntä. Kappale on varmasti surkea, Agnes näyttää kamalalta ja kuulostaa yhtä ärsyttävältä kuin aina. Jouduin kuitenkin nielemään ylpeyteni kuullessani biisin Love, Love, Love. Se ei ole fantastinen, mutta ei se ole huonokaan. Se jumittuu päähän ja pyörii siellä kehää niin kauan aikaa, kunnes siitä alkaa pitämään. En edelleenkään pidä Agnesin äänestä, mutta ehkä siihenkin tottuu.
Toisen kerran tämän postauksen aikana; oih ja voih! Molly on aivan ihana ja tämä kappale on vertaansa vailla. Esitys on riisuttu ja kaunis ja Mollyn ääni on vangitseva. Ruotsin kieli ei ole koskaan kuulostanut kauniimmalta. Jos Sarah Dawn Finer olisi luottanut pelkästään ääneensä kuten Molly, olisi "Moving on" ollut vielä parempi. Molly voittaa Sarahin mennen tullen! (Ja annan anteeksi tuon hemmetin tuulikoneen.)
Tämä on yksi niitä biisejä, joista ei oikein voi olla varma. Minä kysyn vaan, että miksi, oi miksi, hän laulaa kreikaksi? Ja eivätkö rummut vanhenneet jo vuonna 2007 kun Bulgaria raiskasi kaikki lyöntisoittimet esityksessään? Niin ja Sofia, Carola haluaa tuulikoneensa takaisin.
Mitä saadaan kun laitetaan yhteen kolme keskinkertaista idolia? No E.M.D tietenkin! Yksi ei osaa laulaa, toinen on knapsu ja kolmas keikkailisi varmasti mieluummin yksin. Esitys on outo. Tyyli on outo. Kepit ovat outoja. Mutta silti tässä biisissä on sitä jotain. Se tarrautuu päähän kuin iilimato ja kuultuani kappaleen ensimmäisen kerran huomasin lauleskelevani sitä koko illan. Eurooppa joko ihastuisi tai vihastuisi tähän.
BWO ei luovuta. Se on yrittänyt viisuihin jo niin monta kertaa, että on ihme, että laulaja on vielä niin siloposkinen, eikä hiuspehkossa ole merkkiäkään harmaista suortuvista. Mutta mitäs sanottavaa minulla sitten on tästä eriskummallisesta bändistä? Olen vähän neutraali heidän suhteen. Tästä kappaleesta ei voi sanoa muuta kuin hohhoijaa. Eikö tämä ole kuultu BWO:lta jo sata kertaa aiemmin, mutta hieman nopeammalla tempolla?
Paris Hilton kopio kuoriutuu jättimäisestä mekosta ja hokee olevansa kuningatar mummopöksyissä; vau! Haluaisin mielelläni tavata sen neron tämänkin idean takana. Kappale sinänsä on sitä perushuttua, jolla voikin pärjätä viisuissa. Velvet kylläkin on jo menettänyt mahdollisuutensa päästä Moskovaan; onneksi. (Huom. tämä kappale selittää postaukseni otsikon.)
Svt:n äänestyssysteemi on maailman sekavin, mutta jos olen tajunnut oikein, niin finaaliin pääsivät mainitsemistani Molly Sandén, E.M.D, Agnes, Malena Ernman ja Sarah Dawn Finer. Finaali käydään ensi viikolla; jänskää!
P.S. Luvassa on vielä varmasti useita viisupostauksia, joten pyydän jo etukäteen anteeksi!
Itseäni kiinnostaa Suomen ja Ruotsin viisuehdokkaista enemmän jälkimmäinen. Suomen karsinnat menivät minulta ihan ohi. Tiesin vain, että Passionworksin on pakko voittaa, sillä muuten vaihtaisin kansallisuuteni ruotsalaiseksi. Teksti-tv ilmoitti kuitenkin ystävällisesti, että Waldo's People edustaa Suomea Moskovassa toukokuussa. Täten käänsin katseeni länteen päin ja asetin toivoni Ruotsin kansan huomaan. Olen siis seurannut Ruotsin karsintoja aktiivisesti, vaikka minulla ei Svt:n kanavat näykään. Tähän postaukseen olen pominut ne kamalimmat ja ihanimmat biisit, jotka Melodifestivalen tänä vuonna 2009 tarjoaa. Jotkut ovat kamalampia kuin Waldo's People, uskokaa pois.
Ei, Carola ei ole nuorentunut ja tullut takaisin viisuihin vuonna 2009. Tämä vain taustaksi, jotta tuulikoneen pysyvä suosio ehkä jotenkin selviäisi.
Oih, voih! Pakahdun tästä kappaleesta! Annan anteeksi tuulikoneen ja sen, että laulajan nimi on niin tekopyhä, että oksat pois. Annan myös anteeksi Sarahin kammottavan puvun ja punaisen lavastuksen (eikö teilläkin tule maailmanloppu mieleen?). Samoin annan anteeksi nousevan korokkeen ja Sarahin kohottamisen Jeesuksen tasolle. Tämä kappale nimittäin voittaa kaiken. Onko se kliseinen? Kyllä. Onko se kuultu aiemminkin? Kyllä. Mutta kyllästyykö siihen koskaan? Ei!
Anteeksi kuinka? Joku BB:en sopiva nainen laulamassa oopperaa? Ja tuo lausuminen. Saanko myös muistuttaa, että vuonna 2006 Kate Ryan ei päässyt jatkoon fantastisesta biisistään huolimatta koska ei hymyillyt. Ja viime vuonna Charlotte Perrellin ketunkasvot jättivät nolon jäljen Ruotsin viisuhistoriaan. Joten minkä ihmeen takia tämä Malenan kammotus pääsi jatkoon?!
Minä INHOAN Agnesia. Hän voitti Ruotsin Idolsin vuonna 2005 ja katkeroiduin, koska toiseksi tullut Sebastian oli mielestäni päivänselvä tähti (paradoksi?). Joten kun kuulin, että Agnes osallistuu viisukarsintaan, päätin heti vihata häntä. Kappale on varmasti surkea, Agnes näyttää kamalalta ja kuulostaa yhtä ärsyttävältä kuin aina. Jouduin kuitenkin nielemään ylpeyteni kuullessani biisin Love, Love, Love. Se ei ole fantastinen, mutta ei se ole huonokaan. Se jumittuu päähän ja pyörii siellä kehää niin kauan aikaa, kunnes siitä alkaa pitämään. En edelleenkään pidä Agnesin äänestä, mutta ehkä siihenkin tottuu.
Toisen kerran tämän postauksen aikana; oih ja voih! Molly on aivan ihana ja tämä kappale on vertaansa vailla. Esitys on riisuttu ja kaunis ja Mollyn ääni on vangitseva. Ruotsin kieli ei ole koskaan kuulostanut kauniimmalta. Jos Sarah Dawn Finer olisi luottanut pelkästään ääneensä kuten Molly, olisi "Moving on" ollut vielä parempi. Molly voittaa Sarahin mennen tullen! (Ja annan anteeksi tuon hemmetin tuulikoneen.)
Tämä on yksi niitä biisejä, joista ei oikein voi olla varma. Minä kysyn vaan, että miksi, oi miksi, hän laulaa kreikaksi? Ja eivätkö rummut vanhenneet jo vuonna 2007 kun Bulgaria raiskasi kaikki lyöntisoittimet esityksessään? Niin ja Sofia, Carola haluaa tuulikoneensa takaisin.
Mitä saadaan kun laitetaan yhteen kolme keskinkertaista idolia? No E.M.D tietenkin! Yksi ei osaa laulaa, toinen on knapsu ja kolmas keikkailisi varmasti mieluummin yksin. Esitys on outo. Tyyli on outo. Kepit ovat outoja. Mutta silti tässä biisissä on sitä jotain. Se tarrautuu päähän kuin iilimato ja kuultuani kappaleen ensimmäisen kerran huomasin lauleskelevani sitä koko illan. Eurooppa joko ihastuisi tai vihastuisi tähän.
BWO ei luovuta. Se on yrittänyt viisuihin jo niin monta kertaa, että on ihme, että laulaja on vielä niin siloposkinen, eikä hiuspehkossa ole merkkiäkään harmaista suortuvista. Mutta mitäs sanottavaa minulla sitten on tästä eriskummallisesta bändistä? Olen vähän neutraali heidän suhteen. Tästä kappaleesta ei voi sanoa muuta kuin hohhoijaa. Eikö tämä ole kuultu BWO:lta jo sata kertaa aiemmin, mutta hieman nopeammalla tempolla?
Paris Hilton kopio kuoriutuu jättimäisestä mekosta ja hokee olevansa kuningatar mummopöksyissä; vau! Haluaisin mielelläni tavata sen neron tämänkin idean takana. Kappale sinänsä on sitä perushuttua, jolla voikin pärjätä viisuissa. Velvet kylläkin on jo menettänyt mahdollisuutensa päästä Moskovaan; onneksi. (Huom. tämä kappale selittää postaukseni otsikon.)
Svt:n äänestyssysteemi on maailman sekavin, mutta jos olen tajunnut oikein, niin finaaliin pääsivät mainitsemistani Molly Sandén, E.M.D, Agnes, Malena Ernman ja Sarah Dawn Finer. Finaali käydään ensi viikolla; jänskää!
P.S. Luvassa on vielä varmasti useita viisupostauksia, joten pyydän jo etukäteen anteeksi!
lauantai 14. helmikuuta 2009
Vihreä kateudesta
Kävin eilen ystäväni kanssa kaupungilla. Lähdin tuntia aikaisemmin, koska ajattelin rauhassa katsella farkkuja ja saappaita itselleni. Ystäväni vain kyllästyisi jahkailuuni. Loppujen lopuksi ostin tunnin aikana yhdet farkut ja kahdet saappaat. Ihan tuosta vaan. Tämä ei kuulosta paljolta, mutta koska päätin tästä lähtien satsata laatuun, niin rahaa meni sitten vähän enemmän. Kyllästyin nimittäin Skopunktenin kenkiin vaikka ne ovatkin aika ihania. Mutta niitä ei ole tarkoitettu käytettäväksi. Haluan tehdä luonnolle palveluksen ja lopettaa omalta osaltani tämän kertakäyttö perinteen. Kengätkin saavat mieluiten kestää enemmän kuin kuukauden.
Kenkähullutteluni jälkeen päätin olla enää ostamatta mitään. Jim & Jillissä kuitenkin jouduin rikkomaan lupaukseni. Siellä minua nimittäin odotti vihreä unelma. Kokeillessani sitä mietin ehkä sekunnin ajan, että missä ihmeessä minä tätäkin pitäisin, mutta tyttömäinen puoleni peitti soraäänet hyvin pian alleen. Poistuin siis kaupasta yhtä vihreää mekkoa rikkaampana.



En ole oikeastaan mekkoihmisiä. Viihdyn ihan mainiosti housuissa, joten elo 1800-luvulla olisi voinut olla minulle hankalaa (tai ehkä olisin voinut olla se vastarannankiiski). Joskus on kuitenkin kiva pukeutua vähän hienommin. Serkun häihin ostin punaisen mekon Lundista. Nähdessäni sen tiesin, että minun on pakko saada se. Maksoi mitä maksoi. Eikä se loppujen lopuksi niin paljon maksanutkaan. Olen pitänyt sitä tasan yhden kerran. Odottelen siis kutsua seuraaviin häihin, jotta mekko pääsisi alas henkaristaan.

Lundissa lämpötila kohosi jo maaliskuussa niin korkealle, että oli helppo sortua pienen pieniin mekkoihin. Kerran kävimme Malmö nationissa syömässä ja pukeuduin hyvin lyhyeen siniseen paitaan. Eli liikkeelle ilman kunnollisia housuja. Malmö nationin snobit eivät aiemmin olleet vilkaisseetkaan meihin päin, joten emme olettaneet tältäkään kerralta mitään erilaista. Olimme harmaata massaa, joka sulautui tapettiin. Housujen heivaaminen tuntui kuitenkin tehneen vaikutuksen koska yllättäen juttelimme tyypillisen miespuolisen Malmö snobin kanssa niitä näitä. Jos tahtoo siis sulautua ruotsalaisiin, täytyy lähteä liikkeelle ilman housuja. Olin kuitenkin koko päivän hyvin tietoinen siitä, ettei minulla ollut ylläni farkkuja. Seuraavana aamuna pukeuduin housuihin ja college-paitaan. Joka päivä ei ole snobi päivä. Ei edes Lundissa.

Tämän tyttömäisen postauksen jälkeen on taas aika palata arkeen. Huomenna puen ylleni kravatin.
Kenkähullutteluni jälkeen päätin olla enää ostamatta mitään. Jim & Jillissä kuitenkin jouduin rikkomaan lupaukseni. Siellä minua nimittäin odotti vihreä unelma. Kokeillessani sitä mietin ehkä sekunnin ajan, että missä ihmeessä minä tätäkin pitäisin, mutta tyttömäinen puoleni peitti soraäänet hyvin pian alleen. Poistuin siis kaupasta yhtä vihreää mekkoa rikkaampana.
En ole oikeastaan mekkoihmisiä. Viihdyn ihan mainiosti housuissa, joten elo 1800-luvulla olisi voinut olla minulle hankalaa (tai ehkä olisin voinut olla se vastarannankiiski). Joskus on kuitenkin kiva pukeutua vähän hienommin. Serkun häihin ostin punaisen mekon Lundista. Nähdessäni sen tiesin, että minun on pakko saada se. Maksoi mitä maksoi. Eikä se loppujen lopuksi niin paljon maksanutkaan. Olen pitänyt sitä tasan yhden kerran. Odottelen siis kutsua seuraaviin häihin, jotta mekko pääsisi alas henkaristaan.

Lundissa lämpötila kohosi jo maaliskuussa niin korkealle, että oli helppo sortua pienen pieniin mekkoihin. Kerran kävimme Malmö nationissa syömässä ja pukeuduin hyvin lyhyeen siniseen paitaan. Eli liikkeelle ilman kunnollisia housuja. Malmö nationin snobit eivät aiemmin olleet vilkaisseetkaan meihin päin, joten emme olettaneet tältäkään kerralta mitään erilaista. Olimme harmaata massaa, joka sulautui tapettiin. Housujen heivaaminen tuntui kuitenkin tehneen vaikutuksen koska yllättäen juttelimme tyypillisen miespuolisen Malmö snobin kanssa niitä näitä. Jos tahtoo siis sulautua ruotsalaisiin, täytyy lähteä liikkeelle ilman housuja. Olin kuitenkin koko päivän hyvin tietoinen siitä, ettei minulla ollut ylläni farkkuja. Seuraavana aamuna pukeuduin housuihin ja college-paitaan. Joka päivä ei ole snobi päivä. Ei edes Lundissa.
Tämän tyttömäisen postauksen jälkeen on taas aika palata arkeen. Huomenna puen ylleni kravatin.
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
Ruotsalaisia älynväläyksiä, Osa 2
Syksyn aikana innostuin Ruotsin telkkarissa pyörineestä Dansbandskampen ohjelmasta, jossa erilaiset tanssiorkesterit kilpailivat kansan suosiosta. Oma suosikkini oli Scotts, joka jäi toiseksi, mutta pääsee silti Ruotsin euroviisukarsintaan (jei!). Alussa välttelin ohjelmaa hanakasti ja asetuin toiseen huoneeseen mielenosoituksellisesti, kun kotona käydessäni porukat lauantai-iltana asettuivat telkkarin ääreen. Kerran kuitenkin jäin olohuoneeseen ja pian huomasin laulavani mukana, kun Scotts soitti Cara mia-biisiä. Myös tanssiorkesterien tyypillisistä biiseistä löytyi pari hyvää. Minua ei edes hävettänyt ajatella, että Barbadoksen "Kom hem" on oikeastaan todella hyvä biisi.
Ruotsalaisille dansbandit ovat todellista kulttuuria. Ne kuuluvat jokaisen ruotsalaisen elämään jollain tavalla. Yhä nuoremmat innostuvat soittamaan tätä ns. juntimpaa musiikkia matkallaan huipulle. Klassikot kuten "Leende guldbruna ögon" ja "Blue Hawaii" soivat tiuhaan tahtiin keski-iän ylittäneiden kotona. Itse jouduin kestämään paljon ruotsalaisia dansbands kappaleita lapsuuteni aikana. Kokemuksesta tiedän myös, että biisit eivät paljoa toisistaan eroa. Kun on kuullut yhden, on kuullut kaikki. Silti dansbandien suosio kasvaa. Svt:n ohjelman jälkeen kansa on hullaantunut. Dansband-kuume on tarttunut jopa minut!
Mutta mikä tekee hyvän dansbandin? Millä avuilla dansband pääsee ihmisten sydämiin? Miten juuri Sinä perustat menestyvän dansbandin? Tässä pieni aloittelijan opas:
1. Yhteensopivat puvut
Dansbandin täytyy näyttää dansbandilta ja sen täytyy onnistua hankkimaan kaikille samanlaiset vaatteet. Rumpali, kitaristi, basisti, kosketinsoittaja, laulaja... Kaikille samat kuteet ja menestys on taattu!



2. Mieleenpainuva nimi
Moni aloitteleva bändi pähkäilee nimenvalintaa. Nimen täytyy jäädä helposti mieleen. Sen täytyy olla "svengaava". Sen tulee kertoa jotain bändistä. Turvallinen valinta dansbandin nimeksi on kaksiosainen nimi kuten "Sven Ingvars" ja "Lars Kristers". Tässä on vaarana se, että bändin nimi sekoittuu helposti useaan muuhun dansbandiin. Englannin kieltä on siis hyvä heittää mukaan, jotta bändi antaa itsestään kansainvälisen kuvan. Nimi voi olla myös kuvaava (kuten dansband "Tre blå och en gul" (Kolme sinistä ja yksi keltainen) kohdalla).



3. Luonnonläheinen levynkansi
On tärkeää, että dansband saa levynsä kauppoihin niin pian kuin mahdollista. Suositeltavaa olisi tuoda levyjä mukaan myytäväksi jo keikkapaikalle, jossa musiikista innostuneet ihmiset ostavat bändin tuotoksen taatusti itselleen. Kansikuvaa suunnitellessa kannattaa jälleen ottaa huomioon yhteensopivat puvut, mutta myös tausta. Viisain ratkaisu on asettaa dansband keskelle metsää nojailemaan puihin (ei kuitenkaan roikkumaan niistä).



4. Ei naisia dansbandiin
Ei, valitan, naiset eivät ole tervetulleita näihin ympyröihin. Toki, myös Dansbandskampenissa moni naista solistina käyttänyt bändi yritti, mutta he epäonnistuivat. Ei naisia dansbandiin. Joukon tulee koostua miehistä. Keski-ikäisistä, parrakkaista ja valtavat lasit omistavista miehistä.



5. Huumori
Useimmat naureskelevat dansbandeille ja sille, mitä ne edustavat. Huumori on siis tärkeässä osassa dansbandia perustaessasi. Täytyy aina muistaa, ettei itselleen nauraminen koskaan satuta. Lisää naurua peliin siis!



6. Knapsu varoitus
Kuten kaikki tiedämme, uskovat suomalaiset, että jok'ikinen ruotsalainen mies on homoseksuaali. Tämä on kuitenkin liioittelua. Dansbandia perustaessa täytyy kuitenkin muistaa, että jos olet heteroseksuaali mies, voi bändi muuttaa imagoasi. Jos siis edelleen tahdot olla miehinen mies, en suosittele dansbandin perustamista. Mutta jos olet sinut itsesi kanssa, niin eikun laulamaan!



Näillä neuvoilla dansband-kokoonpanosi on menestys! Loppuun vielä muutama varoittava esimerkki:
Mikä tässä dansbandissa on vikana? No, asut eivät ole yhteensopivia ja ne ovat vielä todella tylsiä. Pienellä kimalteella ja pinkillä tämäkin joukkio olisi menestynyt.
Mitä niistä naisista nyt sanottiin? Kyllä, ei heillä ei ole asiaa dansbandiin. Ja sanon tämän naisena. Tässäkään joukkiossa naisen läsnäolo ei toimi, vaikka yksi mies yrittääkin peittää hänen osallisuutensa omilla pitkillä hiuksillaan.
Pojat ovat kyllä luonnon keskellä, mutta asennot eivät ole yhteneviä. Tästä kuvasta välittyy levottomuus; onko tämä dansband tosiaan bändi, vai sattuivatko he vaan saman metsän laitaan samaan aikaan, yllään samanlaiset puvut?
Toistan, luonto on tärkeässä osassa kuvissa. Joten jos tosiaan päätät pelata varman päälle ja asettaa bändisi luonnon helmaan, niin mene oikeasti sinne luontoon, äläkä hanki kuvatapettia Tikkurilalta! Älä myöskään pue yhtä jäsentä haalistuneeseen paitaan.
Tässä on kaikki kohdallaan. Pojat ovat pukeutuneet yhteensopiviin asuihin, jotka eivät ole pliisuja, vaan hyppäävät varmasti silmille agressiivisen punaisen värinsä ansiosta. Joukko on myös yhtenäinen ja pojat uskaltavat seistä lähekkäin. Yksi iso kysymys kuitenkin karkaa huuliltani: Mitä ihmettä he tekevät uima-altaan äärellä??
(Kaikki kuvat löytyvät osoitteesta: http://pics.yemii.com/swedish-dance-bands.html)
P.S. Kiitos riittävästä huumorintajustanne!
Ruotsalaisille dansbandit ovat todellista kulttuuria. Ne kuuluvat jokaisen ruotsalaisen elämään jollain tavalla. Yhä nuoremmat innostuvat soittamaan tätä ns. juntimpaa musiikkia matkallaan huipulle. Klassikot kuten "Leende guldbruna ögon" ja "Blue Hawaii" soivat tiuhaan tahtiin keski-iän ylittäneiden kotona. Itse jouduin kestämään paljon ruotsalaisia dansbands kappaleita lapsuuteni aikana. Kokemuksesta tiedän myös, että biisit eivät paljoa toisistaan eroa. Kun on kuullut yhden, on kuullut kaikki. Silti dansbandien suosio kasvaa. Svt:n ohjelman jälkeen kansa on hullaantunut. Dansband-kuume on tarttunut jopa minut!
Mutta mikä tekee hyvän dansbandin? Millä avuilla dansband pääsee ihmisten sydämiin? Miten juuri Sinä perustat menestyvän dansbandin? Tässä pieni aloittelijan opas:
1. Yhteensopivat puvut
Dansbandin täytyy näyttää dansbandilta ja sen täytyy onnistua hankkimaan kaikille samanlaiset vaatteet. Rumpali, kitaristi, basisti, kosketinsoittaja, laulaja... Kaikille samat kuteet ja menestys on taattu!



2. Mieleenpainuva nimi
Moni aloitteleva bändi pähkäilee nimenvalintaa. Nimen täytyy jäädä helposti mieleen. Sen täytyy olla "svengaava". Sen tulee kertoa jotain bändistä. Turvallinen valinta dansbandin nimeksi on kaksiosainen nimi kuten "Sven Ingvars" ja "Lars Kristers". Tässä on vaarana se, että bändin nimi sekoittuu helposti useaan muuhun dansbandiin. Englannin kieltä on siis hyvä heittää mukaan, jotta bändi antaa itsestään kansainvälisen kuvan. Nimi voi olla myös kuvaava (kuten dansband "Tre blå och en gul" (Kolme sinistä ja yksi keltainen) kohdalla).



3. Luonnonläheinen levynkansi
On tärkeää, että dansband saa levynsä kauppoihin niin pian kuin mahdollista. Suositeltavaa olisi tuoda levyjä mukaan myytäväksi jo keikkapaikalle, jossa musiikista innostuneet ihmiset ostavat bändin tuotoksen taatusti itselleen. Kansikuvaa suunnitellessa kannattaa jälleen ottaa huomioon yhteensopivat puvut, mutta myös tausta. Viisain ratkaisu on asettaa dansband keskelle metsää nojailemaan puihin (ei kuitenkaan roikkumaan niistä).



4. Ei naisia dansbandiin
Ei, valitan, naiset eivät ole tervetulleita näihin ympyröihin. Toki, myös Dansbandskampenissa moni naista solistina käyttänyt bändi yritti, mutta he epäonnistuivat. Ei naisia dansbandiin. Joukon tulee koostua miehistä. Keski-ikäisistä, parrakkaista ja valtavat lasit omistavista miehistä.



5. Huumori
Useimmat naureskelevat dansbandeille ja sille, mitä ne edustavat. Huumori on siis tärkeässä osassa dansbandia perustaessasi. Täytyy aina muistaa, ettei itselleen nauraminen koskaan satuta. Lisää naurua peliin siis!



6. Knapsu varoitus
Kuten kaikki tiedämme, uskovat suomalaiset, että jok'ikinen ruotsalainen mies on homoseksuaali. Tämä on kuitenkin liioittelua. Dansbandia perustaessa täytyy kuitenkin muistaa, että jos olet heteroseksuaali mies, voi bändi muuttaa imagoasi. Jos siis edelleen tahdot olla miehinen mies, en suosittele dansbandin perustamista. Mutta jos olet sinut itsesi kanssa, niin eikun laulamaan!



Näillä neuvoilla dansband-kokoonpanosi on menestys! Loppuun vielä muutama varoittava esimerkki:
Mikä tässä dansbandissa on vikana? No, asut eivät ole yhteensopivia ja ne ovat vielä todella tylsiä. Pienellä kimalteella ja pinkillä tämäkin joukkio olisi menestynyt.
Mitä niistä naisista nyt sanottiin? Kyllä, ei heillä ei ole asiaa dansbandiin. Ja sanon tämän naisena. Tässäkään joukkiossa naisen läsnäolo ei toimi, vaikka yksi mies yrittääkin peittää hänen osallisuutensa omilla pitkillä hiuksillaan.
Pojat ovat kyllä luonnon keskellä, mutta asennot eivät ole yhteneviä. Tästä kuvasta välittyy levottomuus; onko tämä dansband tosiaan bändi, vai sattuivatko he vaan saman metsän laitaan samaan aikaan, yllään samanlaiset puvut?
Toistan, luonto on tärkeässä osassa kuvissa. Joten jos tosiaan päätät pelata varman päälle ja asettaa bändisi luonnon helmaan, niin mene oikeasti sinne luontoon, äläkä hanki kuvatapettia Tikkurilalta! Älä myöskään pue yhtä jäsentä haalistuneeseen paitaan.
Tässä on kaikki kohdallaan. Pojat ovat pukeutuneet yhteensopiviin asuihin, jotka eivät ole pliisuja, vaan hyppäävät varmasti silmille agressiivisen punaisen värinsä ansiosta. Joukko on myös yhtenäinen ja pojat uskaltavat seistä lähekkäin. Yksi iso kysymys kuitenkin karkaa huuliltani: Mitä ihmettä he tekevät uima-altaan äärellä??(Kaikki kuvat löytyvät osoitteesta: http://pics.yemii.com/swedish-dance-bands.html)
P.S. Kiitos riittävästä huumorintajustanne!
torstai 18. joulukuuta 2008
Suomi vs. Ruotsi
Aloitin tämän blogin kun lähdin vaihtoon Lundiin, Ruotsiin. Tarkoituksena oli vertailla suomalaisia ja ruotsalaisia, mutta hanke hieman kuivui kasaan. Blogini ei siis ole ihan nimensä veroinen ainakaan tuossa mielessä. Itsehän olen syntynyt Ruotsissa ja muutin Suomeen pari vuotta sitten. Pohjois-Ruotsi kuitenkin eroaa etelästä niin ihmisten kuin maisemien suhteen. Välillä siis tuntuu kuin olisin asunut Suomessa pitempäänkin kuin vain pari vuotta.
Sitten itse asiaan. Ajattelin nyt toteuttaa alkuperäisen ideani ainakin osittain. Suomi-Ruotsi vastakkainasettelu palasi nimittäin mieleeni kun kuuntelin aamulla Ylex:n uutisia. Ensimmäinen aihe koski ruotsalaisnuoria, jotka levittävät leffoja netissä. Huomasin ärsyyntyväni suomalaisten taipumuksesta kaivaa esiin pienimmätkin uutiset Ruotsista. Tuntuu kuin joka kerta kun kuuntelen uutisia, koskee jokin aihe Ruotsia ja ruotsalaisia. Yleensä aiheet ovat negatiivisia; yllätys yllätys. Suomella on edelleen eräänlainen kunnioitus ja pelko Ruotsia kohtaan historiamme vuoksi. Selän takana sitten haukutaan isoveljeä kuin lapsena ikään. Kyselyissä ruotsalaiset arvostavat suomalaisia enemmän kuin suomalaiset ruotsalaisia. Laajemmissa tutkimuksissa huomattiin, että Suomen lisäksi myös Norja ja Tanska karsastivat Ruotsia. Suurvallan ajat ovat jättäneet jälkensä.
Samaan aikaan kun Suomessa uutisoidaan Ruotsin tapahtumia, eivät Etelä-Ruotsalaiset edes tiedä, että Suomi on kaksikielinen maa. Tämä tuli minulle pienenä järkytyksenä kun olin Lundissa. Kieltänne puhutaan myös muualla kuin Ruotsissa ettekä te tiedä tätä?! Ovatko ruotsalaiset sitten itsekkäitä omaan napaan tuijottajia? Onko Ruotsi miniversio Amerikasta? Täytyy myöntää, että eräiden ruotsalaisten suomitieto on pahasti hukassa. Kauhajoen ja Jokelan tapauksien jälkeen kuitenkin Etelä-Ruotsissakin muistettiin, että Suomi on olemassa. Miksi uutisoinnin täytyy aina keskittyä negatiiviseen?
Ruotsi on minulle kuin toinen koti. Vanhempani asuvat vielä Ruotsissa ja vietän tämänkin joulun heidän luonaan. Kävin peruskouluni Ruotsissa. Minulla on eräänlainen viha-rakkaussuhde tuohon Suomen länsinaapuriin. Lundissa ruotsikuvani kuitenkin koheni. Lämpimät ja ystävälliset ihmiset tekivät vaihdostani todella mukavan. Ero suomalaisiin oli huima. Aloinkin kyselemään itseltäni m.m. miksi ruotsalainen mies saa itkeä, mutta suomalainen ei. Olisiko suomalaisten miesten mielenterveys paremmin kohdallaan, jos heille ei lapsesta pitäen hoettaisi, että "miehet eivät itke"? Suomalaisten miesten keskuudessa liikkuu sitkeä huhu, että suurin osa ruotsalaisista on homoja. Stereotypiat istuvat syvällä mielen sisällä. Täytyy minunkin myöntää, että kun ensimmäisen kerran näin pillifarkkuihin, turkooseihin paitoihin ja geelit hiuksissa tepastelevaan joukkoon ruotsalaismiehiä, kävi mielessäni yhtä sun toista. Keskiverto ruotsalaismieshän pitää parempaa huolta ulkonäöstään kuin keskiverto suomalaisnainen (kuultuaan tämän purskahti se samainen joukko ruotsalaismiehiä nauruun). Ruotsissa miehet vain tuntuvat pitävän parempaa huolta sekä ulkokuorestaan että sisimmästään. Paljossa voimme oppia ruotsalaisilta, esim. positiivisempi elämänasenne ja tunteiden osoittaminen.
Loppujen lopuksi olen henkeen ja vereen suomalainen. Tämä tulee esiin viimeistään jääkiekon MM-kisoissa tai Suomi-Ruotsi maaottelussa. Ruotsi on länsimaalaistunut vinhempaa tahtia kuin Suomi. Samalla se on menettänyt osan itsestään. Suomi osaa vielä olla se itsepäinen ja sisua uhkuva kansa. Suomalaisissa parasta on aitous. Me emme ole mitään muuta kuin oma itsemme. Ruotsalaisen mielestä suomalainen on tyly kun taas suomalainen näkee ruotsalaisen teennäisenä. Tietyn synkkyyden täytyy suomalaisissa säilyä, sillä se tekee meistä syvällisempiä. Voimme kaikki oppia toisiltamme jotain.
Seuraavan kerran kun radiossa uutisoidaan Ruotsista, toivon uutisen koskevan vaikka jouluiloa. Ja jos vielä eksyn Lundiin, toivon ihmisten tietävän, että Suomi on kaksikielinen maa. Mitä jos yrittäisimme löytää sen kultaisen keskitien kommunikoinnissa?
Sitten itse asiaan. Ajattelin nyt toteuttaa alkuperäisen ideani ainakin osittain. Suomi-Ruotsi vastakkainasettelu palasi nimittäin mieleeni kun kuuntelin aamulla Ylex:n uutisia. Ensimmäinen aihe koski ruotsalaisnuoria, jotka levittävät leffoja netissä. Huomasin ärsyyntyväni suomalaisten taipumuksesta kaivaa esiin pienimmätkin uutiset Ruotsista. Tuntuu kuin joka kerta kun kuuntelen uutisia, koskee jokin aihe Ruotsia ja ruotsalaisia. Yleensä aiheet ovat negatiivisia; yllätys yllätys. Suomella on edelleen eräänlainen kunnioitus ja pelko Ruotsia kohtaan historiamme vuoksi. Selän takana sitten haukutaan isoveljeä kuin lapsena ikään. Kyselyissä ruotsalaiset arvostavat suomalaisia enemmän kuin suomalaiset ruotsalaisia. Laajemmissa tutkimuksissa huomattiin, että Suomen lisäksi myös Norja ja Tanska karsastivat Ruotsia. Suurvallan ajat ovat jättäneet jälkensä.
Samaan aikaan kun Suomessa uutisoidaan Ruotsin tapahtumia, eivät Etelä-Ruotsalaiset edes tiedä, että Suomi on kaksikielinen maa. Tämä tuli minulle pienenä järkytyksenä kun olin Lundissa. Kieltänne puhutaan myös muualla kuin Ruotsissa ettekä te tiedä tätä?! Ovatko ruotsalaiset sitten itsekkäitä omaan napaan tuijottajia? Onko Ruotsi miniversio Amerikasta? Täytyy myöntää, että eräiden ruotsalaisten suomitieto on pahasti hukassa. Kauhajoen ja Jokelan tapauksien jälkeen kuitenkin Etelä-Ruotsissakin muistettiin, että Suomi on olemassa. Miksi uutisoinnin täytyy aina keskittyä negatiiviseen?
Ruotsi on minulle kuin toinen koti. Vanhempani asuvat vielä Ruotsissa ja vietän tämänkin joulun heidän luonaan. Kävin peruskouluni Ruotsissa. Minulla on eräänlainen viha-rakkaussuhde tuohon Suomen länsinaapuriin. Lundissa ruotsikuvani kuitenkin koheni. Lämpimät ja ystävälliset ihmiset tekivät vaihdostani todella mukavan. Ero suomalaisiin oli huima. Aloinkin kyselemään itseltäni m.m. miksi ruotsalainen mies saa itkeä, mutta suomalainen ei. Olisiko suomalaisten miesten mielenterveys paremmin kohdallaan, jos heille ei lapsesta pitäen hoettaisi, että "miehet eivät itke"? Suomalaisten miesten keskuudessa liikkuu sitkeä huhu, että suurin osa ruotsalaisista on homoja. Stereotypiat istuvat syvällä mielen sisällä. Täytyy minunkin myöntää, että kun ensimmäisen kerran näin pillifarkkuihin, turkooseihin paitoihin ja geelit hiuksissa tepastelevaan joukkoon ruotsalaismiehiä, kävi mielessäni yhtä sun toista. Keskiverto ruotsalaismieshän pitää parempaa huolta ulkonäöstään kuin keskiverto suomalaisnainen (kuultuaan tämän purskahti se samainen joukko ruotsalaismiehiä nauruun). Ruotsissa miehet vain tuntuvat pitävän parempaa huolta sekä ulkokuorestaan että sisimmästään. Paljossa voimme oppia ruotsalaisilta, esim. positiivisempi elämänasenne ja tunteiden osoittaminen.
Loppujen lopuksi olen henkeen ja vereen suomalainen. Tämä tulee esiin viimeistään jääkiekon MM-kisoissa tai Suomi-Ruotsi maaottelussa. Ruotsi on länsimaalaistunut vinhempaa tahtia kuin Suomi. Samalla se on menettänyt osan itsestään. Suomi osaa vielä olla se itsepäinen ja sisua uhkuva kansa. Suomalaisissa parasta on aitous. Me emme ole mitään muuta kuin oma itsemme. Ruotsalaisen mielestä suomalainen on tyly kun taas suomalainen näkee ruotsalaisen teennäisenä. Tietyn synkkyyden täytyy suomalaisissa säilyä, sillä se tekee meistä syvällisempiä. Voimme kaikki oppia toisiltamme jotain.
Seuraavan kerran kun radiossa uutisoidaan Ruotsista, toivon uutisen koskevan vaikka jouluiloa. Ja jos vielä eksyn Lundiin, toivon ihmisten tietävän, että Suomi on kaksikielinen maa. Mitä jos yrittäisimme löytää sen kultaisen keskitien kommunikoinnissa?
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
Ruotsalaisia älynväläyksiä
Olin kotona vanhempieni luona Ruotsissa tämän viikonlopun. Satuin löytämään lehtikasasta viimeisimmän Home Shop numeron. Viikonloppu muuttui hetkessä astetta paremmaksi. Home Shop on siis lehti, josta voit tilata turhuuksien turhuuksia suoraan kotiisi (tai ehkä postista haettavaksi). Lehden tyyliin kuuluvat räväkät tekstit kuten "VAIN 7,95kr!", "Takuuvarma tunnelmanluoja!" ja "Piristää kotiasi!" Huutomerkkejä ei säästellä. Tälläkään kertaa lehden tarjonta ei tuottanut pettymystä:

Jättikaukosäädin! Lehti hehkuttaa, että tätä et varmasti hukkaa. No et varmaan, tuo ei takuulla katoa sohvatyynyjen sekaan... Tämä kaukosäädin myös korvaa kaikki muut kaukosäätimesi. Huom! Tilaa on korkeintaan neljälle muulle kapineelle! Mistä lyödään vetoa, että kotitalouksissa on nykyään enemmän kuin neljä muuta kaukosäädintä? Jumbo kaukosäätimen saat noin kahdella eurolla! No se ratkaisi asian.

Muotilaukku "Glamour"! Sana "makea" on tosiaan osuva. Se sopii yhtä hyvin sekä arkeen että juhlaan. Takuulla. Jokainen laukku on muuten ainutlaatuinen. Ehkä tilkkujen järjestystä on muuteltu. "Glamour" maksaa kuitenkin jo huimat 6 euroa. Aijai, ehkä päädyn näistä kahdesta kuitenkin Jumbo kaukosäätimeen.

Paleleeko varpaita telkkarin ääressä? Tässä ratkaisu: Jalkalämmitin! Lämpimät jalathan tuottavat tunnetusti mielihyvää koko keholle. Sopii sekä miehille että naisille! Lämmin ja superihana turkismateriaali (polyesteria) takaa mukavuuden. Liikkuvuuden takaamiseksi tossusta on tehty tilava! (Ja onhan se niin tyylikäskin.)

Joulu tekee tuloaan ja mikä onkaan jouluisempaa kuin Joulupukki. Onkohan Rovaniemen pukillakin tällainen vessassaan. Home Shop kuvailee Joulupukki settiään sanoilla "ihana", "elastinen" ja "hieno". Takaa joulutunnelman myös vessaan!
(Kaikki kuvat Home Shop-lehdestä)

Jättikaukosäädin! Lehti hehkuttaa, että tätä et varmasti hukkaa. No et varmaan, tuo ei takuulla katoa sohvatyynyjen sekaan... Tämä kaukosäädin myös korvaa kaikki muut kaukosäätimesi. Huom! Tilaa on korkeintaan neljälle muulle kapineelle! Mistä lyödään vetoa, että kotitalouksissa on nykyään enemmän kuin neljä muuta kaukosäädintä? Jumbo kaukosäätimen saat noin kahdella eurolla! No se ratkaisi asian.

Muotilaukku "Glamour"! Sana "makea" on tosiaan osuva. Se sopii yhtä hyvin sekä arkeen että juhlaan. Takuulla. Jokainen laukku on muuten ainutlaatuinen. Ehkä tilkkujen järjestystä on muuteltu. "Glamour" maksaa kuitenkin jo huimat 6 euroa. Aijai, ehkä päädyn näistä kahdesta kuitenkin Jumbo kaukosäätimeen.

Paleleeko varpaita telkkarin ääressä? Tässä ratkaisu: Jalkalämmitin! Lämpimät jalathan tuottavat tunnetusti mielihyvää koko keholle. Sopii sekä miehille että naisille! Lämmin ja superihana turkismateriaali (polyesteria) takaa mukavuuden. Liikkuvuuden takaamiseksi tossusta on tehty tilava! (Ja onhan se niin tyylikäskin.)

Joulu tekee tuloaan ja mikä onkaan jouluisempaa kuin Joulupukki. Onkohan Rovaniemen pukillakin tällainen vessassaan. Home Shop kuvailee Joulupukki settiään sanoilla "ihana", "elastinen" ja "hieno". Takaa joulutunnelman myös vessaan!
(Kaikki kuvat Home Shop-lehdestä)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)