"My darling. I'm waiting for you. How long is the day in the dark? Or a week? The fire is gone, and I'm horribly cold. I really should drag myself outside but then there'd be the sun. I'm afraid I waste the light on the paintings, not writing these words. We die. We die rich with lovers and tribes, tastes we have swallowed, bodies we've entered and swum up like rivers. Fears we've hidden in - like this wretched cave. I want all this marked on my body. Where the real countries are. Not boundaries drawn on mapswith the names of powerful men. I know you'll come carry me out to the Palace of Winds. That's what I've wanted: to walk in such a place with you. With friends, on an earth without maps. The lamp has gone out and I'm writing in the darkness."

(Katharine Clifton-The English Patient)

Valkoista pumpulia

Yritän nykyään herätä viimeistään yhdeksältä vaikka luentoja ei olisikaan. Tänään kävin läpi samat rutiinit kuin aina. Eli ylös, jogurtti myslin sekaan ja mehua kuppiin. Istahdin pöydän ääreen. Missään ei näy ristinsielua. Lehti oli joko vielä hakematta tai sitten joku oli hamstrannut sen itselleen. Tyydyin siis katselemaan maisemia (vähän hämärältä näytti, kun ei lasit olleet päässä). Koin pienoisen järkytyksen, kun erotin valkoisen maan. Yöllä oli ilmeisesti satanut hieman lunta...

Älkää ymmärtäkö väärin, minä rakastan talvea! Lumi on ihanaa kun se kuuraa puut ja narskuu jalkojen alla. Hento lumisade piristää kummasti, enkä voi olla hymyilemättä (eli vastaantulijat luulevat, että olen seonnut). Talvi on tosi jees silloin kun sitä kaipaa. Täällä Lundissa en olisi tahtonut nähdä yhtäkään lumihiutaletta. Ihailin juuri eilen pieniä kukkia yliopiston pihalla; kevät! Mitä vielä, takatalvi iski. Takatalvi, joka ei todellakaan ole taikatalvi. Kun lunta tulee, täytyy sitä tulla kunnolla. Tämä lumisade oli loskainen ja nyt asfaltti pilkottaa lumipeitteen alta. Pieni poloinen kukka kurkistaa valkoisen peiton alta. Ei tämä ole oikein! Nyt voi vain toivoa, että lumi sulaa pois niin äkkiä kuin mahdollista. Huomenna on luvassa vesisadetta, joten toiveeni saattaa toteutua nopeampaa kuin luulenkaan.

Tänään ei haluta poistua huoneestani, mutta lounas on jo sovittu. Uskaltaudun siis ulos, mutten ole vielä päättänyt kävelenkö vai pyöräilenkö. Lounaan jälkeen voisin mennä kahvilaan kaakaolle ja lukemaan "Det tysta rummet". Ehkä ihan hyvä, että pääsen liikkeelle tänään.

Musiikkia, kiitos!

Kun ulkona on harmaata (ja sataa jopa lunta) on kiva vain jäädä kotiin koneen ääreen. Kääriytyä huiviin ja syödä juustopiirakkaa. Ei mitään velvoitteita. Samalla kuitenkin saa paljon aikaiseksi. Uusien bändien metsästys on käynnissä. Siis minulle uusien bändien metsästys.

<3Amanda Jensenin "Do You Love Me" on jotain aivan ihanaa. Ja hei, Amanda on Lundista! Tuli kakkoseksi viime vuoden Idols kisassa. Idol 2008:n yhdet karsinnat pidetään muuten tänä vuonna Lundissa ja rakkaassa AF-borgissa. Sillä on erityinen paikka sydämessäni, sillä sinne saavuimme ensimmäisenä päivänä.


The Crashia en koskaan oikein ole kuuntelemalla kuunnellut. "Lauren Caught My Eye" ja "Star" ovat aina olleet hyviä ja Teemu Brunilan ääni on aiheuttanut miellyttäviä vilunväristyksiä, mutta kaikesta huolimatta ei levyn ostaminen koskaan ole tullut mieleen. Kuultuani biisin "Grace" oli kuitenkin pakko saada selville, että onko bändi yhtä hyvä kuin hitit vihjaavat. Ja onhan se.


Kuulin Ben's Brotherin "Let Me Out" biisin kauan sitten radiosta ja oikein kirjoitin ylös nimen, että muistaisin vielä joskus ottaa heistä lisää selville. Pian yhtye kuitenkin vaipui unholaan ja muistui yllättäen mieleen pari päivää sitten, kun törmäsin siihen yhdellä nettisivulla. Bändin laulaja Jamie Hartman on ilmeisesti elänyt veljensä Benin varjossa koko ikänsä ja siitä tulee myös yhtyeen nimi.


Olen huomannu, että olen todella jäljessä kaiken uuden musiikin kanssa. Snow Patroliin tutustuin vasta viime kesänä ja silloinkin kuulin heiltä vain yhden kappaleen. En ilmeisesti oikein silloin heistä tykännyt, sillä en kiinnostunut etsimään heidän biisejään. Alkupäivinä Lundissa törmäsin heihin taas ja tällä kertaa "Set The Fire To The Third Bar" kosketti niin paljon, että hankin itselleni myös pari edellistä levyä.


Eskobar pääsi tälle listalle biisinsä "Someone New" (mukana myös Heatha Nova) ansiosta. Muuhun tuotantoon en vielä ole ehtinyt tutustua, sillä olen niin tämän kappaleen lumoissa. Etsin tätä kauan luullen, että se oli Röyksoppin. Olin nimittäin kuullut biisin kerran tätini luona, kun minut istutettiin telkkarin eteen katsomaan ihmeellistä MTV:tä, jota meillä itsellä ei ollut. Minulla ei ollut mitään muistikuvaa kappaleesta. Tiesin ainoastaan, että mukana oli myös joku nainen ja että biisi oli todella todella ihana. Löytyihän se sitten lopulta.


"Placebo, eiks se oo aika old school?" No on. Mutta jälleen kerran olen vähän jäljessä. Aloin pari viikkoa sitten huvikseni kuuntelemaan Placeboa nähdäkseni, mikä heissä nyt oli niin erikoista. Brian Molkon ääni osoittautui siksi erikoisuudeksi. Mistä tahansa hän laulaa, tuntuu se olevan kaihomielistä. Toisaalta, kappaleet eivät sinänsä ole niin pirteitä nekään. "Infra-Red" soi nykyään aina aamuisin.



<3