Looking at the room/
I can tell that you/
Are the most beautiful girl in the...room/
(In the whole wide room)/
And when you're on the street/
depending on the street/
I bet you are definitely in the top three/
Good lookin' girls on the street/
(Depending on the streets)/
And when I saw you at my mate's place/
I thought...what, is she, doing...at my mate's place/
How did he get a hottie like that to a party like this/
Good one, Dave/
(Ooh, you're a legend, Dave)/
I asked Dave if he's going to move on you/
He's not sure/
I said "Dave, do you mind if I do?"/
He says he doesn't mind/
But I can tell he kind of minds/
But I'm going to do it anyway/
I see you standing all alone by the stereo/
I dim the lights down to very low, here we go/
You're so beautiful/
You could be a waitress/
You're so beautiful/
You could be a air hostess in the 60s/
You're so beautiful/
You could be a part-time model/
But then I seal the deal, I do my moves/
I do my dance moves/
Lets travel through, just me and you/
As other dudes around you on the dance floor/
I draw you near, lets get out of here/
Lets get in a cab. I'll buy you a kabob/
I can't believe. I'm sharing a kabob/
With the most beautiful girl I have ever seen with a kabob/
Oh, why don't we leave?/
Lets go to my house/
We can feel each other up on the couch/
Oh no, I don't mind taking it slow/
Cause you're so beautiful/
Like a tree/
Or a high class prostitute/
You're so beautiful/
You could be a part time model/
But you'd probably still have to keep your normal job/
A part time model/
Spend part of your time modeling/
And part of your time next to me/
My place is usually a bit tidier than this.
(http://www.lyricsmania.com/lyrics)
minä...
maanantai 10. marraskuuta 2008
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
Ruotsalaisia älynväläyksiä
Olin kotona vanhempieni luona Ruotsissa tämän viikonlopun. Satuin löytämään lehtikasasta viimeisimmän Home Shop numeron. Viikonloppu muuttui hetkessä astetta paremmaksi. Home Shop on siis lehti, josta voit tilata turhuuksien turhuuksia suoraan kotiisi (tai ehkä postista haettavaksi). Lehden tyyliin kuuluvat räväkät tekstit kuten "VAIN 7,95kr!", "Takuuvarma tunnelmanluoja!" ja "Piristää kotiasi!" Huutomerkkejä ei säästellä. Tälläkään kertaa lehden tarjonta ei tuottanut pettymystä:
Jättikaukosäädin! Lehti hehkuttaa, että tätä et varmasti hukkaa. No et varmaan, tuo ei takuulla katoa sohvatyynyjen sekaan... Tämä kaukosäädin myös korvaa kaikki muut kaukosäätimesi. Huom! Tilaa on korkeintaan neljälle muulle kapineelle! Mistä lyödään vetoa, että kotitalouksissa on nykyään enemmän kuin neljä muuta kaukosäädintä? Jumbo kaukosäätimen saat noin kahdella eurolla! No se ratkaisi asian.
Muotilaukku "Glamour"! Sana "makea" on tosiaan osuva. Se sopii yhtä hyvin sekä arkeen että juhlaan. Takuulla. Jokainen laukku on muuten ainutlaatuinen. Ehkä tilkkujen järjestystä on muuteltu. "Glamour" maksaa kuitenkin jo huimat 6 euroa. Aijai, ehkä päädyn näistä kahdesta kuitenkin Jumbo kaukosäätimeen.
Paleleeko varpaita telkkarin ääressä? Tässä ratkaisu: Jalkalämmitin! Lämpimät jalathan tuottavat tunnetusti mielihyvää koko keholle. Sopii sekä miehille että naisille! Lämmin ja superihana turkismateriaali (polyesteria) takaa mukavuuden. Liikkuvuuden takaamiseksi tossusta on tehty tilava! (Ja onhan se niin tyylikäskin.)
Joulu tekee tuloaan ja mikä onkaan jouluisempaa kuin Joulupukki. Onkohan Rovaniemen pukillakin tällainen vessassaan. Home Shop kuvailee Joulupukki settiään sanoilla "ihana", "elastinen" ja "hieno". Takaa joulutunnelman myös vessaan!
(Kaikki kuvat Home Shop-lehdestä)
Jättikaukosäädin! Lehti hehkuttaa, että tätä et varmasti hukkaa. No et varmaan, tuo ei takuulla katoa sohvatyynyjen sekaan... Tämä kaukosäädin myös korvaa kaikki muut kaukosäätimesi. Huom! Tilaa on korkeintaan neljälle muulle kapineelle! Mistä lyödään vetoa, että kotitalouksissa on nykyään enemmän kuin neljä muuta kaukosäädintä? Jumbo kaukosäätimen saat noin kahdella eurolla! No se ratkaisi asian.
Muotilaukku "Glamour"! Sana "makea" on tosiaan osuva. Se sopii yhtä hyvin sekä arkeen että juhlaan. Takuulla. Jokainen laukku on muuten ainutlaatuinen. Ehkä tilkkujen järjestystä on muuteltu. "Glamour" maksaa kuitenkin jo huimat 6 euroa. Aijai, ehkä päädyn näistä kahdesta kuitenkin Jumbo kaukosäätimeen.
Paleleeko varpaita telkkarin ääressä? Tässä ratkaisu: Jalkalämmitin! Lämpimät jalathan tuottavat tunnetusti mielihyvää koko keholle. Sopii sekä miehille että naisille! Lämmin ja superihana turkismateriaali (polyesteria) takaa mukavuuden. Liikkuvuuden takaamiseksi tossusta on tehty tilava! (Ja onhan se niin tyylikäskin.)
Joulu tekee tuloaan ja mikä onkaan jouluisempaa kuin Joulupukki. Onkohan Rovaniemen pukillakin tällainen vessassaan. Home Shop kuvailee Joulupukki settiään sanoilla "ihana", "elastinen" ja "hieno". Takaa joulutunnelman myös vessaan!
(Kaikki kuvat Home Shop-lehdestä)
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Kuka on aasi?
Vaalitaistelu on ohi! Uusi pressa on valittu maailman vaikutusvaltaisimpaan valtioon. Ja hän on tummaihoinen! Kun Obama asteli lavalle vaimonsa ja lastensa kanssa "as the President of the United States of America" saatoin kuvitella miten yksi jos toinenkin Ku Klux klaanin jäsen kääntyi haudassaan. What on earth!
Itse kannatin Obamaa. Aluksi kannatin häntä hänen ihonvärinsä takia, sitten inhosta McCainia kohtaan ja lopulta hänen puhelahjojensa ansiosta. Huomasin olevani kyynelten partaalla kun Obama puhui kirkkaammasta tulevaisuudesta ja yhtenäisestä Amerikasta. Minunhan piti olla Amerikan-vastainen! Obama sai kuitenkin minutkin kyynelehtimään kuin olisin ollut perusjenkki, joka muistelee vieläkin syyskuun yhdettätoista palaamalla vuosittain Ground Zero:lle kuin pyhiinvaeltaja ja uskoo, että Jumala rakastaa amerikkalaisia enemmän kuin mitään muuta kansaa. Obaman karisma puri minuun. Ei ihme, että se puri myös suurimpaan osaan amerikkalaisista. Uskon, että hän pääsee pitkälle karismallaan. Ei toki sovi unohtaa, että
hänessä on muutakin kuin karisma. Ei hänen asemaansa voi päästä, ellei omaa älyllisiä voimavaroja (ei sanaakaan nuoremmasta Bushista).
Nämä vaalit saivat minut miettimään demokratiaa ja äänestämistä. Demokratia juontaa juurensa Antiikin ajoista. Ateenassa vapaat miehet tekivät yhteisiä päätöksiä tulevaisuudestaan. Sivuutetaan tässä nyt se tosiasia, että naisilla ei ollut mitään sananvaltaa. Demokratia oli kuitenkin saanut alkunsa. Nykyään tuntuu päivänselvältä, että meillä on äänioikeus. Äänioikeus kuuluu jokaisen oikeuksiin. Olin aina ajatellut, ettei äänioikeutta missään tapauksessa voi rajoittaa. Siinähän valittaisiin jonkinlainen eliitti, joka päättäisi kaikkien asioista. Tajusin kuitenkin tänään, että aina kansan ääneen ei voi luottaa. Obaman ympärillä kulki huhuja, että hän olisi muslimi ja viettäisi vapaa-aikaansa terroristien kanssa. Yhdessä dokumentissa
nuorta (vaaleaa) amerikkalaistyttöä haastateltiin ja hän sanoi, ettei missään nimessä voi äänestää muslimia Valkoiseen taloon. Ei siinä voinut muuta kuin nauraa. On huolestuttavaa, etteivät ihmiset kuten tämä (vaalea) tyttö ota itse selvää asioista, vaan uskovat huhupuheita ja ottavat kaiken median välittämän tosissaan. Mediaa seuratessa on hyvä huomioida mitä poliittista kantaa esim. tietty lehti edustaa. Jokainen ajaa loppujen lopuksi omaa etuaan ja pitää
huolen siitä, että vastapuoli ei saa haluamaansa. Voiko äänioikeuden siis antaa tietämättömille osapuolille, jotka eivät edes vaivaudu tarkistamaan onko heidän saamansa informaatio totta? Voimmeko luottaa siihen, että oikeita ratkaisuja tehdään?
Olisinko itse tehnyt oikean ratkaisun? Olisinko itse äänestänyt oikeaa ehdokasta? Olisinko luottanut vain ulkoiseen olemukseen ja unohtanut vilkaista ehdokkaan lupauksia ja niiden pätevyyttä? Loppujen lopuksi kukaan ei ole ideaali äänestäjä, sillä tuijotamme vain omaa napaamme. Kukaan ei ajattele yhteistä hyvää. Mutta äänestää täytyy, sillä jos tarpeeksi moni saattaa äänensä kuuluviin, löytyy kultainen keskitie ja useampi saa tahtonsa läpi. Seuraan nyt mielenkiinnolla miten Obama aikoo toteuttaa vaalilupauksensa. Parempia aikoja odotellessa voisin uppoutua YouTuben ihmeelliseen maailmaan ja kuunnella Obaman puheita kyyneleet silmissä. Siinä vasta mies!
Itse kannatin Obamaa. Aluksi kannatin häntä hänen ihonvärinsä takia, sitten inhosta McCainia kohtaan ja lopulta hänen puhelahjojensa ansiosta. Huomasin olevani kyynelten partaalla kun Obama puhui kirkkaammasta tulevaisuudesta ja yhtenäisestä Amerikasta. Minunhan piti olla Amerikan-vastainen! Obama sai kuitenkin minutkin kyynelehtimään kuin olisin ollut perusjenkki, joka muistelee vieläkin syyskuun yhdettätoista palaamalla vuosittain Ground Zero:lle kuin pyhiinvaeltaja ja uskoo, että Jumala rakastaa amerikkalaisia enemmän kuin mitään muuta kansaa. Obaman karisma puri minuun. Ei ihme, että se puri myös suurimpaan osaan amerikkalaisista. Uskon, että hän pääsee pitkälle karismallaan. Ei toki sovi unohtaa, että
hänessä on muutakin kuin karisma. Ei hänen asemaansa voi päästä, ellei omaa älyllisiä voimavaroja (ei sanaakaan nuoremmasta Bushista).
Nämä vaalit saivat minut miettimään demokratiaa ja äänestämistä. Demokratia juontaa juurensa Antiikin ajoista. Ateenassa vapaat miehet tekivät yhteisiä päätöksiä tulevaisuudestaan. Sivuutetaan tässä nyt se tosiasia, että naisilla ei ollut mitään sananvaltaa. Demokratia oli kuitenkin saanut alkunsa. Nykyään tuntuu päivänselvältä, että meillä on äänioikeus. Äänioikeus kuuluu jokaisen oikeuksiin. Olin aina ajatellut, ettei äänioikeutta missään tapauksessa voi rajoittaa. Siinähän valittaisiin jonkinlainen eliitti, joka päättäisi kaikkien asioista. Tajusin kuitenkin tänään, että aina kansan ääneen ei voi luottaa. Obaman ympärillä kulki huhuja, että hän olisi muslimi ja viettäisi vapaa-aikaansa terroristien kanssa. Yhdessä dokumentissa
nuorta (vaaleaa) amerikkalaistyttöä haastateltiin ja hän sanoi, ettei missään nimessä voi äänestää muslimia Valkoiseen taloon. Ei siinä voinut muuta kuin nauraa. On huolestuttavaa, etteivät ihmiset kuten tämä (vaalea) tyttö ota itse selvää asioista, vaan uskovat huhupuheita ja ottavat kaiken median välittämän tosissaan. Mediaa seuratessa on hyvä huomioida mitä poliittista kantaa esim. tietty lehti edustaa. Jokainen ajaa loppujen lopuksi omaa etuaan ja pitää
huolen siitä, että vastapuoli ei saa haluamaansa. Voiko äänioikeuden siis antaa tietämättömille osapuolille, jotka eivät edes vaivaudu tarkistamaan onko heidän saamansa informaatio totta? Voimmeko luottaa siihen, että oikeita ratkaisuja tehdään?
Olisinko itse tehnyt oikean ratkaisun? Olisinko itse äänestänyt oikeaa ehdokasta? Olisinko luottanut vain ulkoiseen olemukseen ja unohtanut vilkaista ehdokkaan lupauksia ja niiden pätevyyttä? Loppujen lopuksi kukaan ei ole ideaali äänestäjä, sillä tuijotamme vain omaa napaamme. Kukaan ei ajattele yhteistä hyvää. Mutta äänestää täytyy, sillä jos tarpeeksi moni saattaa äänensä kuuluviin, löytyy kultainen keskitie ja useampi saa tahtonsa läpi. Seuraan nyt mielenkiinnolla miten Obama aikoo toteuttaa vaalilupauksensa. Parempia aikoja odotellessa voisin uppoutua YouTuben ihmeelliseen maailmaan ja kuunnella Obaman puheita kyyneleet silmissä. Siinä vasta mies!
sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Cat fight!
Rakastan Top Modelia. Se on parasta televisiota ikinä. Tavis huomaa, ettei mallintyö olekaan pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan vaatii ihan oikeasti kamalasti työtä. Yritäpä siinä olla kaunis, kun Tyra huutaa vieressä, että "Be fierce!" tai "Smile with your eyes!". Miten kukaan voi hymyillä silmillään?! Ei se ainakaan minulta onnistu (harjoiteltu on). Pitää kai hyväksyä, ettei minusta koskaan tule mallia. Pituus riittäisi, mutta painoraja taitaa ylittyä. Enkä jaksaisi ikinä noudattaa mitään dieettiä. Suklaata täytyy saada vähintään kerran viikossa. Eikä kermainen
pastakastikekaan hirvittävän pahaa ole.
En ole ainoa, joka pitää Top Modelista. Eivät Tyra ja kumppanit tekisi yhtätoista tuotantokautta pelkästään suomalaistyttöä varten. Konsepti on menestys ympäri maailmaa. Niin suomalaisten kuin ruotsalaisten täytyy saada oma versionsa. Malliunelmat vetävät puoleensa puoli tusinaa naisia ja vähintään yhden miehen. Top Model on yllättäen paljon muutakin kuin vain poseeraamista ja silmillään hymyilemistä. Se on formaatti, jossa joukko naisia laitetaan
asumaan saman katon alle. Anteeksi mitä?! 14 toisiaan vastaan kilpailevaa naista yhdessä (upeassa) talossa?! Tästä voi seurata vain ja ainoastaan yksi asia; kissatappelu!
Selkäänpuukottaminen ja juoruilu alkavat jo ensimmäisessä jaksossa: "Ami puhuu liikaa", "Toivottavasti hän ei pääse taloon", "En tullut tänne ystävystymään, tulin tänne voittamaan", jne. Kahden käden sormet eivät riitä laskemaan sitä ristiriitojen määrää, joka mahtuu yhteen ainokaiseen tuotantokauteen. Kateus on kamalinta mitä voi olla (kuten aiemmin olen sanonutkin), mutta Top Modelissa asetun yllättäen niiden kadehtijoiden puolelle. "Noniin, Iris
sai taas hyvän kuvan. Mutta hän on ärsyttävä. Hänen on PAKKO tippua." Kateushan se puhuu, kun se lahjakkain tyttö leimataan nokkavaksi ja ilkeäksi. Tositeeveessä on se ihana (kamala?) puoli, että tuottajat aikalailla räätälöivät ihmisistä haluamiaan. Joka kauteen mahtuu yksi diiva, yksi ujo, yksi ilkeä ja yksi sovittelija. Mistä he aina löytävätkin näin yksipuolisia ihmisiä? Vai ovatko amerikkalaiset vaan tavallista tylsempää kansaa? Totuushan ei ole näin mustavalkoinen. Kuvitteelliset sakset leikkaavat ronskin terin kuvamateriaalia. Vaikuttaa siltä, että Hannah aina itkee, koska kaikki ne iloiset hetket lojuvat studion lattialla. Lauren on ilkeä lehmä, joka valehtelee vielä silloinkin kun sanoo kuvausten jälkeen, ettei ollut tunnistaa itseään nähdessään jaksot televisiosta. Joslyn taas on aina ollut sosiaalinen, mutta "kehittyykin" ohjelman aikana. Oho! Taru on totuutta ihmeellisempää. Vai menikö se toisin päin?
Top Model kuvastaa kuitenkin jotain todellistakin. Kuinka räätälöityjä sarjan naiset ovatkaan, edustavat he silti jokaisen naisen todellisuutta. Top Model vain vie kaiken ääripäähän. Naisten maailma on raaka. Asioita ei sanota päin naamaa, vaan puhutaan pahaa selän takana. Juoruillaan. Haukutaan. Vähemmästäkin tulee vainoharhaiseksi. Joukko naisia ei vaan voi asua saman katon alla ilman että riitoja ilmenisi. Niin se vain on. Tämä on tunnettua ja siksi Top Model houkuttelee ääreensä niin paljon katsojia. Kaikki haluavat nähdä tappeluita ja kauhistella sitä selkäänpuukottamisen määrää mitä sarjassa ilmenee. Tositeevee mahdollistaa kaikenlaista. Se voi jopa ikuistaa jokaisen naisen todellisuuden. Ehkä Top Modelia katsomalla voimme
vihdoin päästää irti vanhoista kaavoista ja tajuta, että suoraan puhuminen on ainoa oikea tapa käsitellä asioita. Ehkä voimme katsoa sarjaa ja tuntea häpeän piston rinnassamme; olenko minä oikeasti tuollainen?
pastakastikekaan hirvittävän pahaa ole.
En ole ainoa, joka pitää Top Modelista. Eivät Tyra ja kumppanit tekisi yhtätoista tuotantokautta pelkästään suomalaistyttöä varten. Konsepti on menestys ympäri maailmaa. Niin suomalaisten kuin ruotsalaisten täytyy saada oma versionsa. Malliunelmat vetävät puoleensa puoli tusinaa naisia ja vähintään yhden miehen. Top Model on yllättäen paljon muutakin kuin vain poseeraamista ja silmillään hymyilemistä. Se on formaatti, jossa joukko naisia laitetaan
asumaan saman katon alle. Anteeksi mitä?! 14 toisiaan vastaan kilpailevaa naista yhdessä (upeassa) talossa?! Tästä voi seurata vain ja ainoastaan yksi asia; kissatappelu!
Selkäänpuukottaminen ja juoruilu alkavat jo ensimmäisessä jaksossa: "Ami puhuu liikaa", "Toivottavasti hän ei pääse taloon", "En tullut tänne ystävystymään, tulin tänne voittamaan", jne. Kahden käden sormet eivät riitä laskemaan sitä ristiriitojen määrää, joka mahtuu yhteen ainokaiseen tuotantokauteen. Kateus on kamalinta mitä voi olla (kuten aiemmin olen sanonutkin), mutta Top Modelissa asetun yllättäen niiden kadehtijoiden puolelle. "Noniin, Iris
sai taas hyvän kuvan. Mutta hän on ärsyttävä. Hänen on PAKKO tippua." Kateushan se puhuu, kun se lahjakkain tyttö leimataan nokkavaksi ja ilkeäksi. Tositeeveessä on se ihana (kamala?) puoli, että tuottajat aikalailla räätälöivät ihmisistä haluamiaan. Joka kauteen mahtuu yksi diiva, yksi ujo, yksi ilkeä ja yksi sovittelija. Mistä he aina löytävätkin näin yksipuolisia ihmisiä? Vai ovatko amerikkalaiset vaan tavallista tylsempää kansaa? Totuushan ei ole näin mustavalkoinen. Kuvitteelliset sakset leikkaavat ronskin terin kuvamateriaalia. Vaikuttaa siltä, että Hannah aina itkee, koska kaikki ne iloiset hetket lojuvat studion lattialla. Lauren on ilkeä lehmä, joka valehtelee vielä silloinkin kun sanoo kuvausten jälkeen, ettei ollut tunnistaa itseään nähdessään jaksot televisiosta. Joslyn taas on aina ollut sosiaalinen, mutta "kehittyykin" ohjelman aikana. Oho! Taru on totuutta ihmeellisempää. Vai menikö se toisin päin?
Top Model kuvastaa kuitenkin jotain todellistakin. Kuinka räätälöityjä sarjan naiset ovatkaan, edustavat he silti jokaisen naisen todellisuutta. Top Model vain vie kaiken ääripäähän. Naisten maailma on raaka. Asioita ei sanota päin naamaa, vaan puhutaan pahaa selän takana. Juoruillaan. Haukutaan. Vähemmästäkin tulee vainoharhaiseksi. Joukko naisia ei vaan voi asua saman katon alla ilman että riitoja ilmenisi. Niin se vain on. Tämä on tunnettua ja siksi Top Model houkuttelee ääreensä niin paljon katsojia. Kaikki haluavat nähdä tappeluita ja kauhistella sitä selkäänpuukottamisen määrää mitä sarjassa ilmenee. Tositeevee mahdollistaa kaikenlaista. Se voi jopa ikuistaa jokaisen naisen todellisuuden. Ehkä Top Modelia katsomalla voimme
vihdoin päästää irti vanhoista kaavoista ja tajuta, että suoraan puhuminen on ainoa oikea tapa käsitellä asioita. Ehkä voimme katsoa sarjaa ja tuntea häpeän piston rinnassamme; olenko minä oikeasti tuollainen?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)