minä...

*

this is my head exploding from the weight of the thoughts inside

these are my thoughts escaping through the ventilation-shaft

though my words weight a ton they can hardly ever come out right

this is an emergency call 'cause my head explodes tonight

perjantai 19. joulukuuta 2008

Joulutunnelmia Osa 2

Viimeinen postaukseni tälle vuodelle koskee, yllätys yllätys, joulua. Eilinen postaus ei ollut mielestäni tarpeeksi jouluisa, joten nyt seuraa hieman jatkoa. Tiedoksi, että kuvan alkuperäinen sijainti selviää sitä klikkaamalla.


Erja Hirven suunnittelema Lumimarja kuosi on ihanan yksinkertainen ja sopii mielestäni täydellisesti joulusisustukseen. Saatavina myös mustana ja punaisena.




Sanoin aiemmin, etten kestä jouluvaloja. Sillä kuitenkin tarkoitin mauttomia joulupukki koristeita, jotka aiheuttavat epilepsiakohtauksen ohikulkeville. Ulkokoristeena jouluvalot toimivat, jos niitä on käytty harkitusti, eikä väriskaalaan kuulu sävyjä kuten vihreä, sininen, oranssi, vaaleanpunainen... Oikeastaan, mikään muu ei käy kuin valkoinen. Olen kuvitellut jouluvalojen sopivan vain talon ulkopuolelle, mutta nämä kuvat saivat minut muuttamaan mieleni. Keskimmäinen on ihanan herkkä. Jouluvalot kuten nämä sopivat isommille pinnoille tai sitten täytenä vastakohtana pieneen kulhoon asetettuna.



Joulukuusenkoristeita löytyy jos minkä muotoisia ja värisiä. Useimmat ovat niin kammottavia, ettei katsoa voi. Kuusi itsessään on niin kaunis, ettei sitä kannata peittää muovilla. Koristeet saavat olla joko hopeisia tai kultaisia. Näihin voi yhdistää valkoista.


T.i.l.an jakso oli tällä viikolla hyvin jouluinen. Itse vaihdan yleensä kanavaa kun Hanna Sumari alkaa värkkäämään koristeitaan, mutta tällä viikolla pysyin maikkarilla. Sumari kyhäsi kasaan pienen jouluenkelin rautalangasta ja onnistui mielestäni hyvin. Tulos oli oikein herkkä ja jouluun sopiva. Jos ei siis halua maksaa huimaa viittä euroa kuvan enkelistä voi ohjeet Sumarin tekemään enkeliin hakea täältä.




Olen hulluna erilaisiin lyhtyihin. Ne ovat taattuja tunnelmanluojia ja ovat olennainen osa joulua. Lyhdyn täytyy mielestäni olla valkoinen (erityisesti silloin jos muu sisustus on runsasta). Ulkona lyhty toivottaa vieraat lämpimästi tervetulleiksi. Ulkolyhdyn täytyy olla iso kun taas sisällä kokoa täytyy hieman harkita. Kolmannen kuvan lyhty on pieni ja koristeellinen ja sopii täydellisesti joulupöydän kattaukseen. Toisen kuvan lasinen lyhty on yksinkertainen, mutta lasin kuviointi tuo pintaan eloa.


Toivotan nyt kaikille rauhallista, ihanaa ja pehmeää joulua. Itse aion nauttia lomastani ja joulun lämpimästä tunnelmasta täysin rinnoin. Lisää juttua taas ensi vuonna 2009!

torstai 18. joulukuuta 2008

Joulutunnelmia

Lumisateesta ja tuulesta huolimatta lähdin kaupungille. Joululahjat oli vielä ostamatta ja Gilmoren tyttöjen kolmoskausi oli ollut ostoslistallani jo hyvin kauan. Joululahjoihin ei kyllä tänä vuonna kamalasti kulunut koska päätin ostaa jotain vain porukoille.


Oulun keskustassa joulu näkyi. Kaupungintalon edustalla oli hyvin yksinkertaisesti koristeltu joulukuusi. Yksinkertainen on kaunista myös jouluna. En kestä vilkkuvia ja liikkuvia koristeita, joita näkyy huonoissa amerikkalaisissa joulun ympärille rakentuvissa komedioissa. Valkoista ja kultaa tai hopeaa, kiitos!


Myös Tuomiokirkon edustaa koristi yksinkertaisen kaunis kuusi. Kirkkojen koristukset eivät koskaan voi sortua mauttomuuteen. Se tuntuisi jo jumalanpilkalta. Joulukirkko ei ikävä kyllä ole muodostunut perinteeksi meidän perheessä. Ehkä tänä jouluna voisi rauhoittua ihanasti valaistussa Tornion kirkossa.


Kuuluisa Rotuaari jatkaa samaa yksinkertaista linjaa. Ei mitään ylimääräistä. Tulos on tyylikäs.


Stockmannin edusta oli valaistu runsaalla kädellä. Sisäänkäynnin oikea puoli oli lasten mieleen. Eteen avautui jouluinen maisema. Oli lumiukkoja, rekiä ja joulukuusi. Joulumusiikki soi ja pienet figuurit liikkuivat sen tahdissa. Itse pidin (ylläri, ylläri) enemmän toisen ikkunan tarjonnasta. Siinä vasta mieleiseni joulusisustus! Valkoiset lyhdyt ja kynttilät kuuluvat jouluun yhtä varmasti kuin joulupukki ja lumi.

Tepastellessani ympäri Oulun keskustaa tajusin, että alan vihdoin viihtyä Oulussa. Olen nyt asunut täällä pari vuotta ja alussa en pitänyt kaupungista yhtään. Muiden mielipiteillä oli myös oma vaikutuksensa, mutta nyt olen asunut täällä tarpeeksi kauan, jotta voin tehdä omat päätelmäni. En tällä hetkellä voisi kuvitella asuvani missään muualla kuin täällä Oulussa.


Nyt kun voin sanoa, että olen ihan oikeasti aikuinen, ei lahjoilla enää ole mitään merkitystä. Pienempänä tein pitkiä lahjalistoja ja odotin aina aattoiltaa malttamattomana. Nykyään en osaisi edes toivoa mitään. No, kirjoja kenties. Yleensä olen hyvissä ajoin liikkeellä joululahjaostosten suhteen, mutta tänä vuonna aika ja energia meni opiskeluun. Sain siis ostettua lahjat vasta tänään. Kuten sanoin alussa, ostin lahjat vain vanhemmilleni. Äiti saa pienen korurasian ja isä lintukirjan. Viimeksi mainitulle on mahdottomuus löytää lahjaa. Yleensä päädyn ostamaan lakritsia tai sudoku-kirjan. Nyt päätin kuitenkin osoittaa, että olen ajan hermolla. Porukat pistivät nimittäin kunnon pidot pystyyn linnuille kotinsa etupihalle. Ehkä ruokailevien lintujen tunnistaminen nyt helpottuu. (Paketointipalvelut sekä Suomalaisessa Kirjakaupassa että Coloressa olivat muuten vertaansa vailla. En olisi ikinä itse saanut noin siistejä paketteja aikaan!)


Coloresta sai kaksi pientä korurasiaa kympillä, joten päätin ostaa yhden itselleni ja yhden äidille. Minun on pinkki ja äidin musta. Rasiat olivat molemmat niin kauniita, että minulle tuli melkein valinnan vaikeus. Päätin sitten kuitenkin, että äiti pitäisi jostain hillitymmästä.



En muista milloin viimeksi olisin ostanut kortin lähettääkseni sen jollekin. Joulukortitkin tein itse tänä vuonna. Kun ostan kortteja, ajattelen vain ja ainoastaan itseäni. Ne päätyvät ympäri asuntoani piristämään päivääni. Mustavalkoiset tilannekuvat ovat niitä ihanimpia. Rakastan myös vintagea ja sitä löytyykin ensimmäisestä kortista, jonka löysin Galleria Printistä. Toisen kuvan kolme korttia ovat Kaira Housesta.



Peltipurkkeja? Kyllä kiitos! Minulla on niitä ihan liian vähän ja koitan nyt alkaa kartuttamaan kokoelmaani. Tämän purnukan löysin Kaira Housesta. Olin katsellut sitä ja sen ystäviä jo kauan ja päätin nyt palkita itseni kun olen opiskellut niin ahkerasti. Nyt sille pitäisi vain löytää arvoisensa paikka.


Suomalaisessa Kirjakaupassa en voinut hillitä itseäni vaan ostin kaksi pokkaria. Pokkaripassi poltti taskussa ja vakuuttelin itselleni, että se pitää täyttää pikaisesti niin että saan seitsemännen pokkarin ilmaiseksi. Alexander McCall Smithin Naisten etsivätoimisto on houkutellut minua puoleensa jo kauan ja nyt päätin ottaa selville, onko kirja sisällöltään yhtä ihastuttava kuin sen kansikuva. Tove Janssonin Muumilaakson marraskuu oli pahimman laatuinen heräteostos. En omista yhtään muumikirjaa ja päätin nyt korjata asian. Ihania lukuhetkiä luvassa!


Anttilassa katselin erilaisia bokseja kaihoisasti. On Rimakauhua ja Rakkautta, Sinkkuelämää ja Poirotia. Eniten kuitenkin houkuttelivat ihanat Gilmoren tytöt ja sain vihdoin ostettua kaipaamani kolmoskauden. Iltani kuluu siis vilttiin kääriytyneenä, suklaata syöden ja Gilmoren tyttöjä katsellessa. Tai oikeastaan, suklaa tulee vielä muuttamaan muotoaan kun leivon hieman brownieseja. Joulu on nyt virallisesti alkanut!

Suomi vs. Ruotsi

Aloitin tämän blogin kun lähdin vaihtoon Lundiin, Ruotsiin. Tarkoituksena oli vertailla suomalaisia ja ruotsalaisia, mutta hanke hieman kuivui kasaan. Blogini ei siis ole ihan nimensä veroinen ainakaan tuossa mielessä. Itsehän olen syntynyt Ruotsissa ja muutin Suomeen pari vuotta sitten. Pohjois-Ruotsi kuitenkin eroaa etelästä niin ihmisten kuin maisemien suhteen. Välillä siis tuntuu kuin olisin asunut Suomessa pitempäänkin kuin vain pari vuotta.

Sitten itse asiaan. Ajattelin nyt toteuttaa alkuperäisen ideani ainakin osittain. Suomi-Ruotsi vastakkainasettelu palasi nimittäin mieleeni kun kuuntelin aamulla Ylex:n uutisia. Ensimmäinen aihe koski ruotsalaisnuoria, jotka levittävät leffoja netissä. Huomasin ärsyyntyväni suomalaisten taipumuksesta kaivaa esiin pienimmätkin uutiset Ruotsista. Tuntuu kuin joka kerta kun kuuntelen uutisia, koskee jokin aihe Ruotsia ja ruotsalaisia. Yleensä aiheet ovat negatiivisia; yllätys yllätys. Suomella on edelleen eräänlainen kunnioitus ja pelko Ruotsia kohtaan historiamme vuoksi. Selän takana sitten haukutaan isoveljeä kuin lapsena ikään. Kyselyissä ruotsalaiset arvostavat suomalaisia enemmän kuin suomalaiset ruotsalaisia. Laajemmissa tutkimuksissa huomattiin, että Suomen lisäksi myös Norja ja Tanska karsastivat Ruotsia. Suurvallan ajat ovat jättäneet jälkensä.

Samaan aikaan kun Suomessa uutisoidaan Ruotsin tapahtumia, eivät Etelä-Ruotsalaiset edes tiedä, että Suomi on kaksikielinen maa. Tämä tuli minulle pienenä järkytyksenä kun olin Lundissa. Kieltänne puhutaan myös muualla kuin Ruotsissa ettekä te tiedä tätä?! Ovatko ruotsalaiset sitten itsekkäitä omaan napaan tuijottajia? Onko Ruotsi miniversio Amerikasta? Täytyy myöntää, että eräiden ruotsalaisten suomitieto on pahasti hukassa. Kauhajoen ja Jokelan tapauksien jälkeen kuitenkin Etelä-Ruotsissakin muistettiin, että Suomi on olemassa. Miksi uutisoinnin täytyy aina keskittyä negatiiviseen?

Ruotsi on minulle kuin toinen koti. Vanhempani asuvat vielä Ruotsissa ja vietän tämänkin joulun heidän luonaan. Kävin peruskouluni Ruotsissa. Minulla on eräänlainen viha-rakkaussuhde tuohon Suomen länsinaapuriin. Lundissa ruotsikuvani kuitenkin koheni. Lämpimät ja ystävälliset ihmiset tekivät vaihdostani todella mukavan. Ero suomalaisiin oli huima. Aloinkin kyselemään itseltäni m.m. miksi ruotsalainen mies saa itkeä, mutta suomalainen ei. Olisiko suomalaisten miesten mielenterveys paremmin kohdallaan, jos heille ei lapsesta pitäen hoettaisi, että "miehet eivät itke"? Suomalaisten miesten keskuudessa liikkuu sitkeä huhu, että suurin osa ruotsalaisista on homoja. Stereotypiat istuvat syvällä mielen sisällä. Täytyy minunkin myöntää, että kun ensimmäisen kerran näin pillifarkkuihin, turkooseihin paitoihin ja geelit hiuksissa tepastelevaan joukkoon ruotsalaismiehiä, kävi mielessäni yhtä sun toista. Keskiverto ruotsalaismieshän pitää parempaa huolta ulkonäöstään kuin keskiverto suomalaisnainen (kuultuaan tämän purskahti se samainen joukko ruotsalaismiehiä nauruun). Ruotsissa miehet vain tuntuvat pitävän parempaa huolta sekä ulkokuorestaan että sisimmästään. Paljossa voimme oppia ruotsalaisilta, esim. positiivisempi elämänasenne ja tunteiden osoittaminen.

Loppujen lopuksi olen henkeen ja vereen suomalainen. Tämä tulee esiin viimeistään jääkiekon MM-kisoissa tai Suomi-Ruotsi maaottelussa. Ruotsi on länsimaalaistunut vinhempaa tahtia kuin Suomi. Samalla se on menettänyt osan itsestään. Suomi osaa vielä olla se itsepäinen ja sisua uhkuva kansa. Suomalaisissa parasta on aitous. Me emme ole mitään muuta kuin oma itsemme. Ruotsalaisen mielestä suomalainen on tyly kun taas suomalainen näkee ruotsalaisen teennäisenä. Tietyn synkkyyden täytyy suomalaisissa säilyä, sillä se tekee meistä syvällisempiä. Voimme kaikki oppia toisiltamme jotain.

Seuraavan kerran kun radiossa uutisoidaan Ruotsista, toivon uutisen koskevan vaikka jouluiloa. Ja jos vielä eksyn Lundiin, toivon ihmisten tietävän, että Suomi on kaksikielinen maa. Mitä jos yrittäisimme löytää sen kultaisen keskitien kommunikoinnissa?

tiistai 16. joulukuuta 2008

Lämmitystä

Talvi tuli. Ainakin hetkeksi. Lämpömittari on käynyt lähellä -10 astetta ja tuuli puhalsi kylmästi pyöräillessäni kauppaan. Talvella parasta ovat asiat kuten lumi, revontulet ja kirkas tähtitaivas. Sanotaan, että suomalaiset ovat sulkeutuneita ja jöröjä koska talven kylmyys ajaa meidät sisälle puoleksi vuodeksi. En oikein voi kieltää, etteivätkö suomalaiset tosiaan olisi hieman sulkeutuneempia kuin esim. eteläeurooppalaiset, mutta kyllä sisälläoleskelullakin on puolensa. Kun tentit vihdoin ovat ohi, aion linnoittautua sohvalleni ja katsoa leffoja läpi päivän. Illan pimetessä sytytän kynttilän ja hautaudun syvemmälle vilttiini. Aamulla saa huoletta nukkua pitkään, koska ulkona on niin pimeä.

Talvella parasta ruokaa mielestäni ovat erilaiset keitot. Ne ovat ihanan lämmittäviä ja keveitä. Erityisesti illalla on mukavaa syödä jotain lämmintä. Tomaattikeitto kuuluu ehdottomasti suosikkeihini.



Tomaattikeitto

2 henk.


1 sipuli

purkki paseerattuja tai murskattuja tomaatteja

1 ruokalusikallinen voita tai öljyä

1 ruokalusikallinen jauhoja

n.1 litra vettä

puolikas kasvisliemikuutio

1/2 dl kermaa

ripaus sokeria tai hunajaa
ripaus suolaa

ripaus musta- tai valkopippuria

Kuori sipuli ja pilko se hienoksi. Paista sipuli hiljalleen isossa kattilassa voissa tai öljyssä. Älä ruskista sipulia. Sen täytyy muuttua hieman läpikuultavaksi. Sekoita joukkoon jauhot. Kaada sekaan paseeratut tai murskatut tomaatit. Lisää vesi ja puolikas kasvisliemikuutio. Keitä hiljalleen kannen alla 10-15 minuuttia. Kaada sekaan kerma ja mausta keitto sokerilla tai hunajalla, suolalla ja pippurilla.

(Bonniers kokbok)

En ollut itse syönyt tomaattikeittoa ennen vaihtoani Lundissa. Ystäväni valmisti keiton purkista ja maistoin hieman epäillen. Loppu on historiaa =D Valmistan myös itse joskus keittoa suoraan purkista. Lisää vain vesi! Maustan kuitenkin keittoa reilusti, sillä keinotekoinen maku ei oikein miellytä. Parasta on siis tehdä keitto itse. Kyllähän siitä tulee parempaa.

Tomaattikeiton kaveriksi sopii ihanan juustoinen patonki. Lundissa vuokraemäntäni aina ripotteli juustoa patongin päälle ennen sen paistamista ja tulos oli taivaallinen. Juuston täytyy olla aika suolaista, jotta se antaisi kunnolla makua.


Patongit

2 suurta tai 4 pientä

1/4 paketti hiivaa
2 1/2 dl vettä
1 teelusikallinen suolaa
1/2 dl vehnälesettä
5 1/2 - 6 dl vehnäjauhoja
juustoraastetta

Paista 200 asteessa

Hienonna hiiva kulhoon. Kaada sekaan kylmää vettä ja sekoita kunnes hiiva on liuennut. Lisää suola, vehnälese ja jauhot. Säästä 1/2 dl jauhoista taikinan vaivaamiseen. Työstä taikinaa kunnes se irtoaa hyvin kulhosta. Anna nousta 45 min. Vaivaa taikina notkeaksi jauhon peitteämällä alustalla. Jaa taikina kahteen tai neljään osaan ja pyöritä ne ohuiksi pitkoiksi. Anna leipien nousta voidellulla pellillä n.30 min. Kostuta leivät haalealla vedellä. Ripottele päälle runsaasti juustoraastetta. Paista n.20 min. Kostuta leivät taas ja paista n.5 min. Anna leipien seistä hetki ritilällä.

(Recept på bra mat som inte är dyr)

Nauttikaa siis talvesta ja lähenevästä joulusta. Itse aion nyt syventyä kansantaloustieteen ihmeelliseen maailmaan. Sen tentin jälkeen voin vihdoin ottaa ihan rennosti ja lukea hyvällä omallatunnolla Harry Potteria. Tomaattikeiton kera.