Joulutunnelmia

Lumisateesta ja tuulesta huolimatta lähdin kaupungille. Joululahjat oli vielä ostamatta ja Gilmoren tyttöjen kolmoskausi oli ollut ostoslistallani jo hyvin kauan. Joululahjoihin ei kyllä tänä vuonna kamalasti kulunut koska päätin ostaa jotain vain porukoille.


Oulun keskustassa joulu näkyi. Kaupungintalon edustalla oli hyvin yksinkertaisesti koristeltu joulukuusi. Yksinkertainen on kaunista myös jouluna. En kestä vilkkuvia ja liikkuvia koristeita, joita näkyy huonoissa amerikkalaisissa joulun ympärille rakentuvissa komedioissa. Valkoista ja kultaa tai hopeaa, kiitos!


Myös Tuomiokirkon edustaa koristi yksinkertaisen kaunis kuusi. Kirkkojen koristukset eivät koskaan voi sortua mauttomuuteen. Se tuntuisi jo jumalanpilkalta. Joulukirkko ei ikävä kyllä ole muodostunut perinteeksi meidän perheessä. Ehkä tänä jouluna voisi rauhoittua ihanasti valaistussa Tornion kirkossa.


Kuuluisa Rotuaari jatkaa samaa yksinkertaista linjaa. Ei mitään ylimääräistä. Tulos on tyylikäs.


Stockmannin edusta oli valaistu runsaalla kädellä. Sisäänkäynnin oikea puoli oli lasten mieleen. Eteen avautui jouluinen maisema. Oli lumiukkoja, rekiä ja joulukuusi. Joulumusiikki soi ja pienet figuurit liikkuivat sen tahdissa. Itse pidin (ylläri, ylläri) enemmän toisen ikkunan tarjonnasta. Siinä vasta mieleiseni joulusisustus! Valkoiset lyhdyt ja kynttilät kuuluvat jouluun yhtä varmasti kuin joulupukki ja lumi.

Tepastellessani ympäri Oulun keskustaa tajusin, että alan vihdoin viihtyä Oulussa. Olen nyt asunut täällä pari vuotta ja alussa en pitänyt kaupungista yhtään. Muiden mielipiteillä oli myös oma vaikutuksensa, mutta nyt olen asunut täällä tarpeeksi kauan, jotta voin tehdä omat päätelmäni. En tällä hetkellä voisi kuvitella asuvani missään muualla kuin täällä Oulussa.


Nyt kun voin sanoa, että olen ihan oikeasti aikuinen, ei lahjoilla enää ole mitään merkitystä. Pienempänä tein pitkiä lahjalistoja ja odotin aina aattoiltaa malttamattomana. Nykyään en osaisi edes toivoa mitään. No, kirjoja kenties. Yleensä olen hyvissä ajoin liikkeellä joululahjaostosten suhteen, mutta tänä vuonna aika ja energia meni opiskeluun. Sain siis ostettua lahjat vasta tänään. Kuten sanoin alussa, ostin lahjat vain vanhemmilleni. Äiti saa pienen korurasian ja isä lintukirjan. Viimeksi mainitulle on mahdottomuus löytää lahjaa. Yleensä päädyn ostamaan lakritsia tai sudoku-kirjan. Nyt päätin kuitenkin osoittaa, että olen ajan hermolla. Porukat pistivät nimittäin kunnon pidot pystyyn linnuille kotinsa etupihalle. Ehkä ruokailevien lintujen tunnistaminen nyt helpottuu. (Paketointipalvelut sekä Suomalaisessa Kirjakaupassa että Coloressa olivat muuten vertaansa vailla. En olisi ikinä itse saanut noin siistejä paketteja aikaan!)


Coloresta sai kaksi pientä korurasiaa kympillä, joten päätin ostaa yhden itselleni ja yhden äidille. Minun on pinkki ja äidin musta. Rasiat olivat molemmat niin kauniita, että minulle tuli melkein valinnan vaikeus. Päätin sitten kuitenkin, että äiti pitäisi jostain hillitymmästä.



En muista milloin viimeksi olisin ostanut kortin lähettääkseni sen jollekin. Joulukortitkin tein itse tänä vuonna. Kun ostan kortteja, ajattelen vain ja ainoastaan itseäni. Ne päätyvät ympäri asuntoani piristämään päivääni. Mustavalkoiset tilannekuvat ovat niitä ihanimpia. Rakastan myös vintagea ja sitä löytyykin ensimmäisestä kortista, jonka löysin Galleria Printistä. Toisen kuvan kolme korttia ovat Kaira Housesta.



Peltipurkkeja? Kyllä kiitos! Minulla on niitä ihan liian vähän ja koitan nyt alkaa kartuttamaan kokoelmaani. Tämän purnukan löysin Kaira Housesta. Olin katsellut sitä ja sen ystäviä jo kauan ja päätin nyt palkita itseni kun olen opiskellut niin ahkerasti. Nyt sille pitäisi vain löytää arvoisensa paikka.


Suomalaisessa Kirjakaupassa en voinut hillitä itseäni vaan ostin kaksi pokkaria. Pokkaripassi poltti taskussa ja vakuuttelin itselleni, että se pitää täyttää pikaisesti niin että saan seitsemännen pokkarin ilmaiseksi. Alexander McCall Smithin Naisten etsivätoimisto on houkutellut minua puoleensa jo kauan ja nyt päätin ottaa selville, onko kirja sisällöltään yhtä ihastuttava kuin sen kansikuva. Tove Janssonin Muumilaakson marraskuu oli pahimman laatuinen heräteostos. En omista yhtään muumikirjaa ja päätin nyt korjata asian. Ihania lukuhetkiä luvassa!


Anttilassa katselin erilaisia bokseja kaihoisasti. On Rimakauhua ja Rakkautta, Sinkkuelämää ja Poirotia. Eniten kuitenkin houkuttelivat ihanat Gilmoren tytöt ja sain vihdoin ostettua kaipaamani kolmoskauden. Iltani kuluu siis vilttiin kääriytyneenä, suklaata syöden ja Gilmoren tyttöjä katsellessa. Tai oikeastaan, suklaa tulee vielä muuttamaan muotoaan kun leivon hieman brownieseja. Joulu on nyt virallisesti alkanut!