Rakastan Top Modelia. Se on parasta televisiota ikinä. Tavis huomaa, ettei mallintyö olekaan pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan vaatii ihan oikeasti kamalasti työtä. Yritäpä siinä olla kaunis, kun Tyra huutaa vieressä, että "Be fierce!" tai "Smile with your eyes!". Miten kukaan voi hymyillä silmillään?! Ei se ainakaan minulta onnistu (harjoiteltu on). Pitää kai hyväksyä, ettei minusta koskaan tule mallia. Pituus riittäisi, mutta painoraja taitaa ylittyä. Enkä jaksaisi ikinä noudattaa mitään dieettiä. Suklaata täytyy saada vähintään kerran viikossa. Eikä kermainen
pastakastikekaan hirvittävän pahaa ole.
En ole ainoa, joka pitää Top Modelista. Eivät Tyra ja kumppanit tekisi yhtätoista tuotantokautta pelkästään suomalaistyttöä varten. Konsepti on menestys ympäri maailmaa. Niin suomalaisten kuin ruotsalaisten täytyy saada oma versionsa. Malliunelmat vetävät puoleensa puoli tusinaa naisia ja vähintään yhden miehen. Top Model on yllättäen paljon muutakin kuin vain poseeraamista ja silmillään hymyilemistä. Se on formaatti, jossa joukko naisia laitetaan
asumaan saman katon alle. Anteeksi mitä?! 14 toisiaan vastaan kilpailevaa naista yhdessä (upeassa) talossa?! Tästä voi seurata vain ja ainoastaan yksi asia; kissatappelu!
Selkäänpuukottaminen ja juoruilu alkavat jo ensimmäisessä jaksossa: "Ami puhuu liikaa", "Toivottavasti hän ei pääse taloon", "En tullut tänne ystävystymään, tulin tänne voittamaan", jne. Kahden käden sormet eivät riitä laskemaan sitä ristiriitojen määrää, joka mahtuu yhteen ainokaiseen tuotantokauteen. Kateus on kamalinta mitä voi olla (kuten aiemmin olen sanonutkin), mutta Top Modelissa asetun yllättäen niiden kadehtijoiden puolelle. "Noniin, Iris
sai taas hyvän kuvan. Mutta hän on ärsyttävä. Hänen on PAKKO tippua." Kateushan se puhuu, kun se lahjakkain tyttö leimataan nokkavaksi ja ilkeäksi. Tositeeveessä on se ihana (kamala?) puoli, että tuottajat aikalailla räätälöivät ihmisistä haluamiaan. Joka kauteen mahtuu yksi diiva, yksi ujo, yksi ilkeä ja yksi sovittelija. Mistä he aina löytävätkin näin yksipuolisia ihmisiä? Vai ovatko amerikkalaiset vaan tavallista tylsempää kansaa? Totuushan ei ole näin mustavalkoinen. Kuvitteelliset sakset leikkaavat ronskin terin kuvamateriaalia. Vaikuttaa siltä, että Hannah aina itkee, koska kaikki ne iloiset hetket lojuvat studion lattialla. Lauren on ilkeä lehmä, joka valehtelee vielä silloinkin kun sanoo kuvausten jälkeen, ettei ollut tunnistaa itseään nähdessään jaksot televisiosta. Joslyn taas on aina ollut sosiaalinen, mutta "kehittyykin" ohjelman aikana. Oho! Taru on totuutta ihmeellisempää. Vai menikö se toisin päin?
Top Model kuvastaa kuitenkin jotain todellistakin. Kuinka räätälöityjä sarjan naiset ovatkaan, edustavat he silti jokaisen naisen todellisuutta. Top Model vain vie kaiken ääripäähän. Naisten maailma on raaka. Asioita ei sanota päin naamaa, vaan puhutaan pahaa selän takana. Juoruillaan. Haukutaan. Vähemmästäkin tulee vainoharhaiseksi. Joukko naisia ei vaan voi asua saman katon alla ilman että riitoja ilmenisi. Niin se vain on. Tämä on tunnettua ja siksi Top Model houkuttelee ääreensä niin paljon katsojia. Kaikki haluavat nähdä tappeluita ja kauhistella sitä selkäänpuukottamisen määrää mitä sarjassa ilmenee. Tositeevee mahdollistaa kaikenlaista. Se voi jopa ikuistaa jokaisen naisen todellisuuden. Ehkä Top Modelia katsomalla voimme
vihdoin päästää irti vanhoista kaavoista ja tajuta, että suoraan puhuminen on ainoa oikea tapa käsitellä asioita. Ehkä voimme katsoa sarjaa ja tuntea häpeän piston rinnassamme; olenko minä oikeasti tuollainen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti