Yritän nykyään herätä viimeistään yhdeksältä vaikka luentoja ei olisikaan. Tänään kävin läpi samat rutiinit kuin aina. Eli ylös, jogurtti myslin sekaan ja mehua kuppiin. Istahdin pöydän ääreen. Missään ei näy ristinsielua. Lehti oli joko vielä hakematta tai sitten joku oli hamstrannut sen itselleen. Tyydyin siis katselemaan maisemia (vähän hämärältä näytti, kun ei lasit olleet päässä). Koin pienoisen järkytyksen, kun erotin valkoisen maan. Yöllä oli ilmeisesti satanut hieman lunta...
Älkää ymmärtäkö väärin, minä rakastan talvea! Lumi on ihanaa kun se kuuraa puut ja narskuu jalkojen alla. Hento lumisade piristää kummasti, enkä voi olla hymyilemättä (eli vastaantulijat luulevat, että olen seonnut). Talvi on tosi jees silloin kun sitä kaipaa. Täällä Lundissa en olisi tahtonut nähdä yhtäkään lumihiutaletta. Ihailin juuri eilen pieniä kukkia yliopiston pihalla; kevät! Mitä vielä, takatalvi iski. Takatalvi, joka ei todellakaan ole taikatalvi. Kun lunta tulee, täytyy sitä tulla kunnolla. Tämä lumisade oli loskainen ja nyt asfaltti pilkottaa lumipeitteen alta. Pieni poloinen kukka kurkistaa valkoisen peiton alta. Ei tämä ole oikein! Nyt voi vain toivoa, että lumi sulaa pois niin äkkiä kuin mahdollista. Huomenna on luvassa vesisadetta, joten toiveeni saattaa toteutua nopeampaa kuin luulenkaan.
Tänään ei haluta poistua huoneestani, mutta lounas on jo sovittu. Uskaltaudun siis ulos, mutten ole vielä päättänyt kävelenkö vai pyöräilenkö. Lounaan jälkeen voisin mennä kahvilaan kaakaolle ja lukemaan "Det tysta rummet". Ehkä ihan hyvä, että pääsen liikkeelle tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti