minä...

*

this is my head exploding from the weight of the thoughts inside

these are my thoughts escaping through the ventilation-shaft

though my words weight a ton they can hardly ever come out right

this is an emergency call 'cause my head explodes tonight

perjantai 13. helmikuuta 2009

Break a leg!

Olen nainen, joten tietysti rakastan kenkiä. Se on yhtä päivänselvää kuin se, että aurinko nousee joka aamu ja että sääskenpurema kutittaa. Naiset ja kengät kulkevat käsi kädessä vaikka kengillä ei käsiä olekaan. Naisten ja kenkien välillä vaan on sitä jotakin. Tämän takia aion murtaa kaikki stereotypiat ja tehdä kenkäpostauksen, jossa en huokaile kenkien perään. Päinvastoin, olen nyt niin ei-naismainen kuin mahdollista.


Vaaleat kengät ovat mielestäni maailmanhistorian huonoin idea. Okei, onhan valkoiset kengät ihan nätit. Sellaiset 20 minuuttia. Herranen aika, tämä on Suomi! Ei täällä voi tepastella ympäriinsä valkoisissa kengissä! Näissä "kaunokaisissa" on kaiken lisäksi ihan mahdotonta kävellä. Kuka ihme noissa voi töpöttää?


Okei, täytyy myöntää, että nämä ovat aika söpöt. Lila väri tuo kivaa vaihtelua. Mutta miten nuo pysyvät jalassa? Miten voin tietää, etteivät ne jää matkan varrelle, kun juoksen bussipysäkille? Kuka korvaa jos korko juuttuukin jonkin ritilän väliin? Mitä teen jos millin paksuinen korko napsahtaa poikki?


Viimeisetkin rippeet naisellisuudestani karisevat nyt, mutta tämä on pakko saada sanottua: käytännöllisyys. Onko kukaan kuullut tällaisesta kenkien yhteydessä? Minä en ainakaan ollut ennen kuin tajusin, että uusissa kengissäni ei ole niin minkäänlaista pitoa. Olin liukastua todella lyhyellä matkallani yliopistolle ainakin kymmenen kertaa tänään koska uudet nilkkurini on ilmeisesti tarkoitettu vain Pariisin keväisille kaduille. Tästä lähtien siis katson kenkien pohjat hyvin tarkasti ennen kuin teen ostopäätöksen. Oppia ikä kaikki.


Jos huonolle maulle annettaisiin "kasvot", niin ne näyttäisivät näiltä kahdelta. Miksi sitä eläinkuosia pitää tunkea joka hemmetin paikkaan? Jos et syntynyt leopardiksi, niin tyydy herranen aika osaasi ihmisenä ja jätä ne pilkut eläimille. Ja kuka nyt edes haluaisi näyttää sukupuuttoon kuolevalta kissaeläimeltä? Se sukupuuttoon kuolemisenkin syy alkaa kyllä selvitä kun katselee eläinkuosien määrää muodissa. Ensimmäisen kuvan nilkkurit ovat niin kamalat, etteivät sanat riitä niitä kuvaamaan. Kenkien suhteenkin less is more. Piste.


Olen nyt valittanut mahdottomista koroista ja nilkkansa nyrjäyttämisestä niin paljon, että on aika esitellä matalakorkoiset saappaat. Mutta miksi, oi miksi, niiden matalien saappaiden täytyy olla niin tajuttoman rumia? Mikä näitäkin vaivaa? Onko niillä vesirokko? Vai onko niiden omistaja kävellyt liian monen lätäkön yli? Miksi nämä ovat niin kamalat?


Mitä ihmettä tämänkin suunnittelijan päässä on pyörinyt? Okei, kiva, että saappaat ovat niin kireät, ettei veri meinaa kiertää jaloissa, (näinhän melkein tehdään jaloista hyödyttömät ja samalla mitätöidään kenkien tarpeellisuus) mutta miksi tämä kullan loisto? Ja tuo rypytys? Sen lisäksi vielä kammottavat korot. Nämä varmasti kääntävät katseita, mutta itse miettisin nämä nähdessäni, että mikä omistajan päässä viiraa.


Käärme luikerteli saappaisiisi! Metsässä tällainen huomautus aiheuttaisi paniikkia, mutta kenkäkaupassa hihkaistaan "Jei". Niin, ja mitä minä sanoin niistä valkoisista kengistä? Toisen kuvan kenkien kuosi sopisi paremmin Aurinkokuninkaan ruokailuhuoneen seinille. Soljet voi heittää tuleen.


Rakastan nilkkureita. Saan kätevästi laitettua lahkeeni niiden sisään kunnon piraattityyliin. Ne tuntuvat myös rennommilta kuin saappaat ja siksi muuta pukeutumista ei aina tarvitse ajatella niin tarkasti. Mutta nilkkureidenkin suhteen voi mennä täysin metsikköön... Ne kiiltävät. Niissä on solki. Niiden kärki on auki. Niiden korot ovat... No, mitä noista nyt sanoisi. Korot voivat sopivan korkuisina olla hyvä juttu, mutta kun ne menevät noin korkeiksi, niin feministi sisälläni herää. En todellakaan aio antaa jalkani muotoutua noihin!


Break a leg on tämän postauksen nimi. Normaalistihan se on positiivinen toivotus, mutta itse näin sen hyvin konkreettisena törmätessäni näihin saappaisiin. Voin kuvitella, miten jäykät näiden varret ovat. Jalka sojottaa oudossa asennossa ja siihen päälle vielä tajuton korko. Pahimmassa tapauksessa joku, joka ei osaa kävellä kunnolla korkkareilla, vetää nämä ylleen ja sortuu sitten tepastelemaan polvet koukussa. Kiltit, älkää ostako tällaisia kenkiä jos ette osaa kävellä niillä! Voin silloin ainoastaan huutaa peräänne "Break a leg". Enkä tarkoita sitä positiivisessa mielessä.


Säästin parhaat viimeiseksi. Siis, mietin ensin, että nämä ovat Isojalan vaimon uudet jalkineet, mutta sitten tajusin, mikä näistä tulee mieleen:


Eiköhän tämä ollut tässä.

(Kaikki kengät löytyvät osoitteesta http://www.shoes.com/)

Ei kommentteja: