Kun jotain päätän, niin myös pidän pääni. Tai en. Oikeastaan olen toivoton lupausten pitäämisessä. Ainakin niiden lupausten, jotka olen tehnyt ihan itselleni. "Tänään siivoan, ihan varmasti!" "Huomenna menen jumppaan, mie lupaan!" "Nyt luen kansista ja telkkaria en avaa!" Eniten tuotan vain itselleni hallaa (ja jos joku ystäväni olisi allergikko, niin varmaan myös hänelle; kotonani on juuri nyt todella pölyistä).
Jos jätän jumpan väliin yhdesti, niin niin on helppo tehdä myös seuraavana päivänä. Aina löytyy tekosyitä. Yleensä viittaan vaan kiireisiin ja että minun pitää lukea esim. tenttiin. Koko juttu päättyy niin, etten ole mennyt jumppaan, siivonnut tai edes lukenut; mihin päivän tunnit katosivat? Eilen oli ihanainen pyykkipäivä, eli koko kämppä oli täynnä paitoja ja lakanoita. Imurin otin esille, mutta päädyin vain imuroimaan sängyn. Tuossa punainen Electrolux Ergo Space:ni vieläkin on.
Tämä päivä on kuitenkin toteutuneita lupauksia täynnä. Jaksoin kasin luennolle ja sieltä riensin Tokmanniin ostamaan vihdoin henkareita ja kuivatustelineen vaatteille. Tätä olen suunnitellut jo niin kauan, mutta koskaan en saanut aikaiseksi lähteä kyseiseen kauppaan. Tokmannin jälkeen käväisin ruokaostoksilla ja sitten järjestelin kaikki lippuset ja lappuset omiin mappeihinsa. Sen jälkeen jumppaan! Olin niin ylpeä itsestäni hyppiessäni musiikin tahdissa. Kohta pyykkäämään. Koska tämä päivä näyttää onnistuvan kaikin puolin, niin ehkä saan myös imuroitua. Mie lupaan!
P.S. Aktiivisuuteni hintana oli kuitenkin parin luennon skippaaminen. Mutta tämä annettakoot minulle anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti